Äiti rientää vuoteen viereen, tyynnyttää Katria ja sanoo että Risto tulee kohta. Mutta sitte se Katri taas huutaa, huutaa Ristoa ja kysyy poikaansa ja pyytää sitä sänkyyn.
Äiti lupaa ja myöntää, puhuu niinkuin parhaiten taitaa, mutta sairas ei tyynny… ei näytä houreistaan toipuvan.
— Maatkoon nyt siinä, vaan toimittakaa minulle heti sana kun siitä toipumaan rupeaa — sanoo konstaapeli ja nousee lähteäkseen ulos.
— Kyllä laitetaan sana — virkkoi itkien äiti ja vilkasee arasti sänkyyn.
— Sanoiko tohtori sen kuolleena syntyneen? — kysyy konstaapeli pihaan tultuaan.
— Niin se arveli.
— Ja tekö sen löysitte?
— Enkä… mieheni…
— Mistä?
— Heinävajasta…