language: Finnish
HIILIÄ
Kirj.
Aku Päiviö
Port Arthur. Ont., Työkansan Kustannusyhtiö, 1914.
SISÄLLYS:
Kulkuri ja hänen huilunsa.
Kun tähdet sammuvat.
Pyhä huntu.
Rakastetun haudalla.
Mitä ne ajattelivat?
Lähellä kuninkaan linnaa.
Painajainen.
Maalaajan taivas.
Viimeinen leipä.
Omatunto.
Tuomas ja härät.
Kiusaus.
Myrsky-yön runoa.
Hiiliä.
KULKURI JA HÄNEN HUILUNSA.
Maailma on täynnä soittoniekkoja, on kulkurisoittajia ja on palatsimusikantteja. Toiset hopeatorvin, ebenpuuhuiluin ja kultakielisin kitarein maineen kultaisista laakereista helkyttelevät valituin sävelin valitulle väelle ja toiset omin veistämin kantelein ja pajuvesahuiluin soittelevat sydämmensä kyllyydestä mieron taivaltajille ja kylän rahvaalle. Toiset riemuista, toiset suruista, toiset päivästä, toiset yöstä. Soinnut ovat monet, ja soittajat, ja soiton tarkoitus. Kenpä oikea soittaja lienee. Sekö oikea soittaja lienee, joka soraäänettömin soinnuin kauniisti korvaan kaiuttelee, vai sekö, joka helkyttelee sydämmestä sydämmeen ja antaa soida soraäänen, tuskankielenkin kirahdella…
Näin ajatteli kulkurisoittaja ja näin puhkesi huilullensa puhelemaan, kun oli väsynyt, tien ohessa, kun jumalan aurinko pään päällä paistoi: