— Saat kiitoksen Andreas rehellisyydestäsi.
— Eipä ansaitse — jäin näemmä vaan itse vähän pienemmälle osalle.
* * * * *
— Ihanata on elämä täällä maailmassa! huokasee Vilkku. — Täällä ihminen rualla ravitaan, vaatteilla verhotaan ja huoneella suojataan myrskyä vastaan!
— Niin, työmies…
Emmepä ole kahteen kuukauteen siihen kättämme pulittaneet ja katso me kuitenkin kaiken tämän hyvyyden saamme.
— Niin, me olemme kuin kukkaiset kedolla ja taivaan linnut, jotka eivät työtä tee eikä kehrää…
* * * * *
Mutta Vilkku, sinullahan oli lemmitty täällä, häntähän sinä niin kiihkeästi tapaamaan kiirehditkin, kuinka sinä tänne jäit vielä?
— Sitäpä tässä juuri mietin. Ihanasti tämä kaikki sydämmeni tunteisiin sointuu: rumuus rakkauteen, kurjuus onneen. Oi veljet! Mutta — vielä meille päiväkin koittaa!