Kihlauksen vahvistusmenona tapahtuvan eri puolten välisen yhteisen syönnin tahi juonnin suhteen on huomattava, että se paitsi vanhempien tahi heidän edustajiensa kesken, tapahtuu ensi sijassa naimisiinjoutuvien itsensä välillä. Niinpä olemme nähneet juontiseremonian usein tapahtuvan ensiksi jälkimäisten ja sitten vanhempien ja muiden molempien puolten edustajien kesken. Samoin on yhteisen syönnin laita. Vallitseva naimaoikeudellinen käsitys ilmenee näissä toimituksissa sen mukaisena, jommoiseksi se aikaisemmin esiintuotujen seikkojen nojalla on osottautunut.
Edellä olemme maininneet parin tiedonannon mukaan avioliittomenot Ufan läänissä alotetun rauhallisella kosinnalla, mutta jatketun naisenryöstöä jäljittelevillä menoilla. Prof. Paasosen kuvauksessa esiintyvätkin mainitun läänin Birskin piirin kosintamenot tämän seikan yhteydessä huomattavasti toisenlaisina kuin edellä tarkastellut.
Sulhasen suoritettua välittäjän avustamana morsiamen tarkastuksen, saapuu puhemies uudelleen yksin morsiamen kotiin tiedustamaan, annetaanko tytär miehelään ja paljonko vaaditaan lunnasrahaa ( olan ). Jos vanhemmat ovat suostuvaisia, lausuvat he: " jumo pujaremgen naleda! üdar reza lijeshken " (jos jumala on määrännyt, ottakaa, jos tyttö on suostuvainen). Puhemiehen ( temtshe ) on vaimoineen koetettava taivuttaa morsianta ja sitten ilmoitettava sulhaselle. Tämän jälkeen saapuu sulhanen uudelleen jonkun ystävänsä kanssa morsiamen kotikylään, asettuen täällä ensiksi temtshen luo. Täältä mennään morsiamen kotiin, jossa vieraita kestitetään sillä aikaa, kun morsian pitää erikseen juhlaa toisessa huoneessa. Juhlan jälkeen lähdetään temtshen kotiin, mistä sulhanen vie morsiamensa omaan tahi naapurikylään, sijoittaen hänet aluksi jonkun sukulaisen tahi ystävän luo. Seuraavana päivänä lähettää sulhanen morsiamen vanhempien luo lähettilään ilmoittamaan että on vienyt heidän tyttärensä. Lähettiläs pyytelee anteeksi morsiamen vanhemmilta sanellen: "No, langot, teidän on miekka, minun kaula, tyttärenne olemme ottaneet." Paikotellen ei sulhanen käykään morsiamen kotona, vaan tuo temtshe-vate morsiamen yöllä salaisesti sulhasen luo, muka salaa vanhemmilta.
Kihlauksen ja häiden väliajalle kuuluvat yhtymykset.
Sekä mordvalaisten että venäläisten kosinnassa nähtiin molempien sukujen välillä yhtymyksiä, joissa useammassa kuin yhdessä havaittiin kihlausmenojen luonteisia toimituksia ja joiden välillä tahi jälkeen saattoi tapahtua n.s. katsojaistoimituksia. Tsheremissien kosinnan yleiskulku osottaa kosinnan päätösjuhlia tavallisesti olevan vain yhden. Täälläkin tavataan kuitenkin ennen avioliiton toimeenpanoa yhtymyksiä, joissa sen perustana olevat sopimukset täytetään.
Kasanin läänissä matkusti sulhanen tahi hänen isänsä kolme päivää kihlauksen jälkeen morsiamen kotiin pundzhal puash määräaikaa asettamaan. Tällöin sovittiin häiden ajasta ja niistä lahjoista, joita morsiamen sulhasen suvulle oli annettava. Arbanskin volostissa, jossa kihlauksen ja häiden väliaikaa oli viikosta yhteen kuukauteen, tehtiin käynti päivää tahi kahta ennen häitä, Prof. Wichmannin mukaan käydään parin kolmen päivän perästä kihlajaisista morsiustalossa sopimassa myötäjäisistä, nuodejoukon määrästä ja häiden ajasta. Rush-rodassa saavutaan pari kolme päivää kihlajaisten jälkeen morsiamen kotiin sopimaan yksityiskohtaisesti lunnasrahan ja myötäjäisten suhteesta toisiinsa. Lunnasraha suoritetaan tavallisesti tässä tilaisuudessa. Osa siitä saattaa toisinaan jäädä hääpäivänä suoritettavaksi. Käyntiä nimitetään pundzhal puash 'määräajan asettaminen'. Vjatkan läänin Urzhumiu piirissä kävi sulhasen isä viikon perästä kihlauksesta sopimassa häiden ajasta y.m. seikoista. Staryj Torjalissa ja Lastikissa tapahtuu pundzhal puash -matka samassa tarkoituksessa ja samalla tavoin kuin edellisten kuvausten mukaan. Ensinmainitussa kylässä saatetaan käynti uudistaa, niin että morsiamen kotona voidaan käydä viisikin kertaa. Ufan läänissä muodostuu Mendiarovin mukaan kihlauksen ja häiden välinen aika pitemmäksi ajanjaksoksi, jona sukujen väliset selvitykset, ensi sijassa lunnasrahan suoritus, tapahtuvat. Lunnasraha voidaan maksaa määrättyinä ja määräajoin suoritettavina osina. Kuuden tahi seitsemän kuukauden jälkeen kihlauksesta on morsiamen kotona juhla, jossa sulhanen maksaa loput lunnasrahaa ja suorittaa muut morsiamelle annettavat tavarat. Birskin piirissä tapahtuu lunnasrahan suorituskäynti edellisestä eroavalla tavalla. Täällä lähtevät morsiamen vahemmat sulhasen kotiin, jossa määrätyksi päiväksi on varustettu lunnaat (rahat, turkit j.n.e.). Vieraiden saapuessa sulhanen piilottautuu naapurin luo tahi eri huoneeseen. Sulhasta vaaditaan nähtäväksi. Morsiamen luo, hänen väliaikaiseen olinpaikkaansa lähetetään lähettiläs kysymään, onko hän suostumuksesta mennyt naimisiin ja antaako hän vanhemmilleen luvan ottaa itsestään lunnasrahaa. Luvan saatua, käydään yksityiskohtaisesti sopimaan lunnaista. Jollei päästä sovintoon, matkustavat morsiamen puolelaiset kotia ja sulhasen on isineen käytävä morsiamen kotona maksamassa lunnaat. Morsiamen puolelaisia nimitettiin tällä matkalla pokten tolshavlak 'takaa-ajajat', mikä selvästi osottaa näiden tapojen kehittyneen naisen ryöstöstä, johon koko tällä paikkakunnalla noudatettu kosintamenettelykin viittaa. Morsiamia ryöstettäessähän, kuten aikaisemmin olemme nähneet, morsiamen sukulaiset ajoivat ryöstäjiä takaa, tahi saapuivat morsiamen sukulaiset ryöstäjien luo tilinteolle, jolloin usein syntyi sovinto lunnasrahan pohjalla.
Häät.
Sulhastalossa ennen nuodematkaa tapahtuvista häävalmistuksista ja toimituksista puhuttaessa kerrotaan useimmissa kuvauksissa nuodejoukon valitsemisesta, jonka tavallisesti sulhanen vanhempiensa johdolla ja osotusten mukaan toimittaa. Kuten mordvalaisissa ja venäläisissä häissä, tavataan tsheremisseilläkin vanhempi virkahenkilö, häiden kunniajohtaja ( süan-vui 'häiden pää', kart, süan-kart ). Varsinaisia toimivia johtajia ovat taasen kugu ja izi vena 'iso ja pieni vävy' sekä saus (sagus, savus). Näitä paitsi tavataan kiamatlak l. kiamat-atsha ja -ava, pariskunta, joilla häissä ja koko avioliiton toimeenpanon aikana on jonkunmoisen suojeluspatronan asema naimisiinjoutuvaan pariskuntaan nähden. He auttavat häiden aiheuttamien kulunkien suorituksessa ja heitä nimittää naimisiinjontuva pariskunta koko elämänsä ijän isäksi ja äidiksi. Joskus nimitetään heitä vui pultsaza-atsha ja -ava 'pään pukija isä' ja 'äiti', ja kuuluu tällöin viimemainitun tehtäviin pukea morsiamen päähän naineen naisen päähine. Vielä kuuluu nuodejoukkoon eräitä toimihenkilöitä, joilla on joku erikoistehtävä (esim. morsiamen seuraneito ondzats-koshsha, viralliset tanssijat kushtaza ) sekä säännöllisesti häämusiikista huolta pitävät süvarza, rakkopillinsoittaja ja tümarza, rummunlyöjä.
Tshuvassien huomatuimmat häiden virkahenkilöt ovat toj-boze 'häiden pää', mun kerü 'iso vävy' sekä kisen kerü, 'pieni vävy'. Näillä on samanlainen tehtävä kuin vastaavilla tsheremissiläisillä, saus on luultavasti turkkilais-tatarilainen lainasana.
Tshuvassien avioliittotavoissa tunnetaan myös samanlainen suojelija- ja kunniapariskunta, jommoinen tsheremissien kiamatlak- l. kiamat-atsha ja -ava sekä vui-pultsaza -pariskunta ovat. Kasanin läänin Jadrinskin ja Kozmodemjanskin piirien tshuvasseilla ovat häiden arvokkaimpia virkahenkilöitä hyjmatlyk -pariskunta. He joutuvat aviopariin lähes samanlaiseen asemaan kuin vanhemmat, ja heitä nimitetään isäksi ja äidiksi. Prokopevin mukaan toimii hajmatlyk avustajana morsiamen ryöstön ohella noudatettavissa avioliittomenoissa. Prof. Paasonen mainitsee tshuvasseilla olevan tapana valita apen ja anopin sijainen ("stellvertretender schwiegervater" ja "stellvertretende schwiegermutter"), joita sittemmin puhutellaan hejmatlek -apeksi ja -anopiksi tahi h.-isäksi ja -äidiksi: viimeksimainitut taas nimittävät avioparia vävyksi ja miniäksi. Tatarit nimittävät morsianta saattavaa kaasoa (svaha) kiamatlyk l. kiamatshe.