Jarashon ja suan.
Votjakkien avioliittotapojen huomattavimpia ilmiöitä on se jo aikaisemmin mainittu tapa, että morsian ensimäisen sulhasen kotiin tuonnin jälkeen palaa synnyinkotiinsa, josta jonkun ajan kuluttua uudelleen ja lopullisesti noudetaan miehelään. Tällaista tapaa noudatetaan ei ainoastaan silloin, kun morsian heti kihlauksen ja lunnasrahan suorituksen tapahduttua viedään sulhasen kotiin, vaan silloinkin, kun kihlauksen ja häiden välillä on olemassa väliaika. Näihin suhteisiin on meidän ennen kaikkea koetettava etsiä valaistusta.
Georgi kertoo nuoren parin luo morsiamen sulhasen kotiin tuonnin jälkeen saapuneen morsiamen isän ja tuoneen lisän myötäjäisiin. Lähtiessään otti hän tyttärensä mukaansa muutamiksi kuukausiksi, jopa koko vuodeksikin. Takaisin tuotaessa ja nukkumaan asetettaessa teki nuorikko vastarintaa, kuten näidenkin aikana. Sulhastalossa pidettiin tällöin juhla, jossa huviteltiin ja pidettiin kestejä vielä enemmän kuin häiden aikana.
Morsiamen ensimäisestä tuonnista puhuu Georgi siis häiden merkityksessä. Useiden myöhäisempien kuvausten nojalla onkin morsiamen ensimäiseen tuontiin katsottava liittyvän häämenojen toimituksia, ja monet kertojat antavatkin ensimäiselle morsiamen tuonnille häiden merkityksen. Kun morsiamen toisen tuonnin ohella aina noudatetaan yleisiä häämenoja, saattaa votjakeilla näin ollen tapahtua kahdenkertaiset häätoimitukset.
Näistä ensimäiseen tuontiin liittyviä nimitetään tavallisesti jarashoniksi, toiseen suaniksi.
Morsiamen synnyinkotiin palaamista vietetään paikotellen erikoisilla morsiamen kotona tapahtuvilla juhlallisuuksilla. M. Buch nimittää ensimaiseen morsiamen tuontiin liittyviä menoja kokonaisuudessaan nimityksellä, joka on syntynyt morsiamen takaisin palauksesta (" borys vetlys ").
Sarapulin piirissä eroavat parin kuvauksen mukaan votjakkien tavat siinä suhteessa huomattavasti niiden edellä esitetystä yleiskulusta, että nuorikko palaa kahdesti syntymäkotiinsa.
Seuraavassa tarkastelemme, missä olosuhteissa ja mitä menoja noudattaen cnsimäinen morsiitmen tuonti tapahtuu.
Kuten mainittu, tavataan useissa ensimäistä morsiamen tuontia ( jarashonia, ) koskevissa kuvauksissa varsinaisiin häämenoihin kuuluvia tapoja ja seremonioita. Ennen morsiustaloon lähtöä toimitetaan sulhasen kotona rukous. Morsiamen kotikylässä poiketaan ensiksi puhemiehen taloon, jossa paikotellen pidetään rukous. Morsiustalossa tapahtuvina menoina huomataan rukousmenot yhteisine syönteineen, juhla-ateriat kiitosmenoineen, kestitysmenot ja lahjojen jakaminen. Morsian esiintyy hunnutettuna, ja ennen matkalle lähtöä kuljetetaan häntä joskus kolmasti lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri. Matkan yhteydessä noudatetaan tavallisia morsiusmatkan menoja. Sulhasen kotona tapahtuvista mainittakoon vastaanottomenot, rukousmenot, aviovuoteelle asettaminen siihen liittyvine menoineen sekä askaroittamismenot (vedelläkäynti, sherbet -juoman valmistaminen ja lattian lakaiseminen).
Morsiamen heti kihlauksen tapahduttua seuratessa sulhasen kotiin, ei morsiustalossa nähtävästi tapahtunut suurempia menoja kuin mitä kosintajuhlissa on tavallista. Morsianta viemässä ei myöskään ollut erikoista nuodejoukkoa, vaan ottivat kosinnan toimittajat hänet muitta mutkitta mukaansa.