Varsinainen kosinta ja kihlaus tapahtuvat useimmiten välittömästi heti sen jälkeen, kun naimaesitykseen morsiamen puolelta on periaatteessa suostuttu tahi annettu viittauksia tässä suhteessa olevista mahdollisuuksista. Kaikesta sovitaan tällöin morsiamen isän kanssa. Ensimäiseksi ratkaistaan kysymys lunnasrahasta. Tätä seuraa tavallisesti joku kihlauksen vahvistusmeno. V. Behterevin kuvauksen mukaan täytetään sen jälkeen, kun lunnasrahakysymys on tullut ratkaistuksi, kaksi maljaa kumyshkalla, ja naimisiinjoutuvien isät juovat ne puolilleen. Loput kaadetaan yhteen ja tästä juo morsian. Yleisemmin kerrotaan molempien puolten välillä tapahtuvasta yhteisestä syöntimenosta sekä lahjojen vaihtamisesta. Sulhaselle ja sulhasen isälle morsiamen puolesta annettavilla lahjoilla näyttää erikoisesti olevan kihlauksen vahvistuksen luonne.
Lahjojen antamisessa ja vastaanottamisessa noudatetaan seremoniaa, joka muistuttaa yhteisissä syönti- ja juontimenoissa tavattavaa. Kasanin piirissä on lahjalla kihlaukseen nähden sitova merkitys: sen vastaanottajat eivät enää voi kieltäytyä morsiamesta. Arvaz Pelgissä kantaa dentsi kihlausmatkalta tultaessa lahjaesinettä vyössänsä merkkinä kihlauksen tapahtumisesta. Karlyganissa on kihlaus saanut nimityksensä lahjojen vastaanottamisesta ( arberi baston 'esineitten ottaminen').
Yhteisen syöntimenon ohella toimitetaan toisinaan rukous. Glazovin läänissä rukoilija hattu päässä kääntyy vorshudien ja jumalan puoleen, pyytäen onnea yhdistyville.
Useampien kuvausten mukaan ei morsian ainakaan kihlausmenojen alkuosan aikana ole läsnä, vaan on poissa tahi istuu ystävättärineen aitassa.
Votjakkien kihlaus saattaa tapahtua ensimäisellä matkalla, heti sen jälkeen, kun kosijat "edelläkuikijan" välityksellä ovat saaneet morsiamen vanhempien periaatteellisen suostumuksen tahi luvan saapua morsiamen kotiin kosintakeskusteluja jatkamaan. Paikotellen vaatii kuitenkin tapa, etteivät morsiamen vanhemmat ensi kerralla anna lopullista suostumustaan; Karlyganissa sanotaan: vyi kudolen valez köi luoz 'uuden kudon ( = sulhasen isän) hevonen on lihava', jolla tahdotaan viitata, että kosiomiesten on tultava uudelleen. Arvaz Pelgissä ei tavallisesti lopullista vastausta naimatarjoukseen anneta, ennenkuin kolmannella kerralla. Karlyganissa nimitetään ensimäistä käyntiä nyi inan 'neidon tiedustaminen' ja vasta toista ( arberi baston ) pidetään varsinaisena kihlausmatkana. V. Behterevin mukaan seuraa ensimäistä kosintayhtymystä, jossa kihlaus todellisuudessa jo on tapahtunut, n.s. "suuri kosinta", johon ottaa osaa koko morsiamen suku. Tällöin saattaa lunnasraha, josta edellisellä kerralla on sovittu, vielä olla yksityiskohtaisen keskustelun alaisena. Samanlainen uudistettu yhtymys havaitaan Glazovin piirin tavoissa.
Kihlaus jd avioliiton toimeenpano.
Kihlauksen jälkeen havaitaan votjakkien avioliittotavoissa kaksi suuntaa. Georgi ja Rytshkov kertovat morsiamen, sen jälkeen kun lunnasrahasta oli sovittu tahi se oli suoritettu, suuremmitta menoitta viedyn sulhasen kotiin. Samanlaisesta tavasta puhuvat muutamat myöhäisemmätkin tiedot. Sarapulin piirissä vietiin morsian kihlajaisten jälkeen sulhasen kotiin. Sen talon isännän, johon sulhasen isä kosintamatkalla pysähtyi, oli tällöin saatettava morsianta, jonka mukana vietiin tavallisesti osa myötäjäisiä. M. Buchin mukaan seurasi morsian, jos kosintatilaisuudessa päästiin yksimielisyyteen, heti sulhasen kotiin. Vjatkan läänin kastamattomat votjakit veivät lunnasrahan suoritettuaan morsiamen heti luoksensa. Kasanin läänin kastamattomat votjakit ottivat kihlauksessa tapahtuneen lunnasrahan suorituksen jälkeen morsiamen enemmittä menoitta sulhasen kotiin.
Avioliittomenot eivät useimpien kuvausten mukaan tällaisissa tapauksissa loppuneet kuitenkaan tähän. Lyhyemmän tahi pitemmän sulhasen kotona oleskelun jälkeen palasi nuorikko takaisin synnyinkotiinsa, josta hänet erikoisia menoja noudattamalla jonkun ajan kuluttua, uudelleen ja lopullisesti noudettiin miehensä kotiin.
Useiden muiden kuvausten mukaan ei morsianta kihlauksen tapahduttua viedä sulhasen kotiin, vaan on kihlauksen ja avioliiton toimeenpanon välillä pitempi tahi lyhyempi väliaika. Tämä väliaika saattaa joskus muodostua huomattavan pitkäksi. Erään Vjatkan lääniä koskevan tiedon mukaan toimeenpantiin avioliitto vasta 2-3 vuotta kihlauksen jälkeen. Permin läänin votjakit vievät morsiamen sulhasen kotiin joskus puolen vuoden perästä kihlauksen jälkeen, mutta toisinaan kuluu tällä välin vuosi, pari, jopa kymmenenkin vuotta.
Tällä väliajalla saattaa sulhanen käydä tervehtimässä morsianta. Avioliiton toimeenpanon ajan lähestyessä käydään sulhasen puolelta morsiamen kotona häiden vieton ajasta sopimassa. Karlyganissa on käynnin nimenä buzou ponon 'määräajan asettaminen', s.o. morsiamen tuontipäivästä sopiminen.