Inkeriläinen morsian oli kuitenkin jo hääaattona morsiusitkuja itkiessään peitettynä. Koko morsiustalossa tapahtuvien menojen ajan oli hän peiton alla eikä ottanut sitä pois vihkimiseen saakka. Kreikanuskoinen ishori-morsian oli niinikään häiden aattona itkiessään hunnutettuna. Vatjalaiset panevat peiton morsiamen päähän ennen vihillelähtöä tapahtuvaa avioparin istuttamista; vihkimisen perästä tapahtuneen päähineen muuton jälkeen hunnutetaan morsian uudelleen. Virolainen morsian on J. Jungin tiedonannon mukaan hunnutettuna jo kihlausjuhlan aikana. Edelleen on morsian hunnutettuna muutamissa sekä sulhas- että morsiustalossa tapahtuvissa menoissa (syöntimeno, vedelläkäynti). Oberpahlenissa morsian hunnutetaan sulhasen saapuessa. Mutta ennen kaikkea mainitaan morsiamen morsiusmatkan aikana olevan hunnutettuna. Viimeksimainitulla paikkakunnalla hunnutetaan morsian uudelleen morsiusmatkalle lähdettäessä. Samanlainen kahdenkertainen hunnuttaminen tavataan lappalaisilla, josta L. v. Schroeder huomauttaa. Tämä vastaa Lepehinin kuvausta mordvalaisten tavoista ja puhuu hunnuttamisen merkityksestä erikoisesti morsiusmatkaan nähden.
Valkovenäläinen morsian on siunausmenojen aikana ja hääitkuja itkiessään hunnutettuna. Tätäpaitsi kuuluu vihkimäpukuun huivi, joka peittää pään ja kasvot, paikotellen pään ja hartiat. Isovenäläisten hunnuttaminen liittyy etupäässä morsiusmatkaan. Morsiamen pää tahi kasvot peitetään ennen morsiustalosta lähtöä, niin että ne vihille vietäessä ovat peitettynä.
Morsiamen hunnuttaminen saattaa siis liittyä useampiin avioliittomenojen kohtiin. Silmälläpitäen sen esiintymismuotoja erikoisesti suomalais-ugrilaisten ja turkkilais-tatarilaisten kansojen tavoissa, voitaisiin hunnuttaminen käsittää etupäässä kahdessa päämerkityksessä. Kosijoiden ja nuodejoukon saapumisen yhteydessä toimitettu morsiamen hunnuttaminen tahi peittäminen liittyy ilmeisesti niihin eristystoimenpiteisiin ja yhteyteen joutumisen estämisiin (morsiamen pakeneminen, sulhasen kasvojen peittäminen j.n.e.), joita tässä avioliittomenojen kohdassa yleisesti on tavattu. Se johtuu siis niistä käsityksistä, joiden mukaan morsian ja sulhanen keskenään tahi eräät muut molempien puolten edustajat eivät saa joutua keskenään kosketuksiin.
Kuten edellä toimitettu tarkastelu osottaa, liittyy morsiamen hunnuttaminen etenkin mordvalaisten, venäläisten ja joskus Itämeren suomalaisten tavoissa usein muutamiin häämenojen huomattavimpiin toimituksiin, kuten siunaus-, istuttamis- ja yhteisiin syöntimenoihin. Yleisintä näyttää kuitenkin olevan hunnuttaminen morsiusmatkan yhteydessä. Sen merkityksestä morsiusmatkaan nähden puhuu erityisesti se seikka, että paitsi aikaisemmin tapahtuvaa hunnuttamista joskus morsiusmatkaa varten toimitetaan erikoinen hunnuttaminen.
Näissäkin tapauksissa saattaa tietysti ajatus morsiamen eristämisestä olla mahdollinen. Lukuisat seikat kuitenkin osottavat näihin avioliittomenojen kohtiin, varsinkin morsiusmatkaan, liittyvän joukon toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on selvästi suojella morsianta ulkoisilta vahingollisilta vaikutuksilta. Eräät morsiamen hunnuttamisen yhteydessä noudatetut tavat osottavat hunnuttamisella ilmeisesti olevan myös tämän laatuisen merkityksen. Tässä suhteessa on mielenkiintoinen seuraava syrjäniläinen tapa, josta V. Nalimov kertoo. Vihkimisen jälkeen, kun morsiuskruunu on otettu pois, on morsiamen pää heti peitettävä huivilla. Huivi suojelee kaikenlaiselta pahalta, tartunnalta, pahalta silmältä, pahansuomuksilta, hengiltä. Jotkut papit ovat siihen määrin tottuneet syrjänien tapoihin, että asettavat sen jälkeen kun kruunu on otettu pois, kätensä morsiamen pään päälle siksi kunnes huivi ennätetään heittää päähän. Niistä vahingollisista voimista, joita vastaan hunnuttaminen, kuten useat muutkin varotoimenpiteet ovat tähdätyt, on ennen kaikkea huomioonotettava yleismaailmallinen ja mitä erilaisimmilla kultturiasteilla, kansoilla ja aikoina tavattava usko vieraan katseen vahingollisesta voimasta eli usko "pahaan silmään" eli silmääniiseen. Tällä ymmärretään uskoa, jonka mukaan määrätyillä ihmisillä, eläimillä tahi hengillä on voima paljaan katseen avulla tuottaa toisille henkilöille, varsinkin lapsille, kotieläimille, kasveille, jopa elottomille esineillekin vahinkoa. Katseella, jolla ajatellaan olevan nämä taikavoimat, on usein aivan luonteenomaiset ominaisuudet, se on joko raivoa täynnä ja kateellinen, tahi aivan päinvastoin, ihaileva ja rakastava. Myöskin luullaan, että ensimäinen katse, jonka esineeseen luo, voi tuottaa vahinkoa.
Käsitys pahasta silmästä näyttää olevan yleinen useimmilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla. Kuten etempänä saadaan nähdä, esiintyy se tutkimuksemme alaisilla kansoilla muutamien muidenkin häämenojen kohtien (esim. valemorsiamen) yhteydessä. Erittäin kuvaavia ovat syrjänien käsitykset pahasta silmästä ( vomidz ). Silmäykselle ovat niiden mukaan alttiita etenkin kauniit ja voimakkaat ihmiset, varsinkin kauneimmat tytöt ja uhkeimmat pojat. Tämän vuoksi ei lapsia vieraisiin vietäessä pestä eikä kammata. Kauniin, viisaan ja hyvässä puvussa olevan pojan ei anneta näyttäytyä vieraalle, ennenkuin hänen päänsä päälle on ripotettu suolaa.
Tämän ajatuksen kannalta tuntuu varsin luonnolliselta, että morsian nuoruuden kukkeudessaan ja juhlakomeudessaan kaikkien ihastelemana ja huomion keskuksena on erikoisesti alttiina pahan silmän vaikutukselle.
Luonnollisimpana ja yksinkertaisimpana pahan silmän ja muun sen laatuisen ulkoapäin uhkaavan taikuuden välttämiskeinona on peittäminen. Tämä käsitys ilmenee erikoisen selvänä juuri puheenaolleessa syrjäniläisessä, vihittäessä noudatettavassa tavassa. Morsiusmatkaan liittyvän peittämisen mainitaan joskus nimenomaan johtuvan käsityksestä pahasta silmästä. S.K. Kuznetsovin mukaan peitetään tsheremissiläinen sulhanen ja morsian morsiusmatkan aikana niinimatolla pahan silmän välttämiseksi. Niitä ruumiinosia, joiden erikoisesti katsotaan olevan pahalle silmälle alttiina, varjellaan peittämällä tahi verhoamalla. Kasvojen peittämistä ja pään verhoamista käytetään S. Seeligmannin mukaan keinona pahaa silmää vastaan. Varjellaanpa eläimiäkin ja erilaatuisia esineitä, etenkin ruokatavaroita, pahalta silmältä peittämällä. Syrjänit suojelevat maitoa silmäämiseltä peittämällä ja siivilöitsevät sen syrjässä tahi lattian alusessa.
Mordvalaisen morsiuskuomin kuviot, ristit ja tähdet oikeuttavat jo päättämään, ettei kysymyksessä ole paljas eristämistoimenpide, vaan että eristävällä laitoksella tahdotaan samalla suojella ulkoapäin uhkaavalta pahalta. Erään tiedon mukaan oli morsianta peittävään hurstikankaaseen ommeltu ristejä ja nelikulmioita. Tsheremissien morsiushuntu koristetaan kirjailulla, joka on tehtävä yöllä kuunvalossa. Nelikulmiot, ristit ja tähdet ovat, samaten kuin tunnettu pentagramma, yleisiä maagillisia karaktärejä, joita käytetään amuleteissa ja muissa taikaesineissä kaikenlaista noituutta ja varsinkin pahaa silmää vastaan. Morsiushuntu on usein väriltänsä punainen. Punainen on ikivanha taikaväri. Punaiset langat y.m. tämän väriset esineet ovat yleisiä taikomisessa ja kansanomaisessa lääketaidossa. Häämenoissa ovat useat esineet, joilla selvästi on suojelevan varoesineen merkitys, väriltään punaisia. Kiinalaiset kuljettavat morsiussaattueessa punaisia lyhtyjä, lippuja ja suojustimia. Muinaisindialaisissa häissä sidottiin morsiamen kaulaan punasininen kaulanauha ja morsiusvaunun oli kuljettava punaisen ja sinisen langan yli. Vielä on muistettava, että mordvalainen morsian ennen morsiusmatkalle lähtöä ja hunnuttamista puettiin Lepehinin mukaan punaisiin vaatteisiin.
Muutamissa viimeksi puheenaolleissa avioliittomenojen kohdissa tapahtuva morsiamen hunnuttaminen ja peittäminen kuuluu siis ilmeisesti niiden varotoimenpiteiden sarjaan, joiden määränä on suojella morsianta sen laatuisilta vahingollisilta voimilta kuin edellä on ollut puhe. Etempänä nähdään samoihin avioliittomenojen kohtiin hunnuttamisen ohella liittyvän useita muunkin laatuisia varotoimenpiteitä.