Samanlaisena esiintyy tapa pääasiallisesti myöskin virolaisilla ja Itä-Suomessa.
Yleiseuropalaisessa muodossaan on tavalla jonkunmoisen hääpilan luonne, ja sellainen muoto on sillä myös Afashevon mordvalaisten tavoissa. Mordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien vastaavat tavat osottavat kuitenkin alkuperäisempiä piirteitä. Tsheremissien ja votjakkien valemorsian pukeutuu, kuten joskus virolainen, morsiamen vaatteisiin. Belyj Klutshin ersalaisten häissä pukee joku morsiamen ystävättäristä neitoiltana päällensä kaikki morsiamen paidat. Tätäpaitsi esiintyy valemorsian eräissä häämenojen kohdissa (pöydän ympäri kuljettamisessa, siunausmenoissa) todellisen morsiamen sijasta.
Valemorsiamenkin katsotaan johtuvan niistä käsityksistä, joiden mukaan identtisyyden muuttamisella ajatellaan voitavan johtaa harhaan pahaa aikaansaattavat voimat. E. Crawley mainitsee joukon esimerkkejä tavoista, joissa puvun vaihdoksella tahdotaan välttää onnettomuutta eri tiloissa. Tämän käsityksen valemorsiamen tarkoituksesta ovatkin tsheremiissit säilyttäneet selvänä: valemorsian laitetaan sen vuoksi, "etteivät pahat katseet ja kaikenlainen pahojen ihmisten noituminen koituisi morsiameen, vaan raukeaisivat tyhjiin".
Mieltäkiinnittävä on liiviläinen tapa pukea morsiameksi aivan samanlaiseen pukuun, paitsi morsianta itseään, kaksi morsiusneitoa. Tässä on pahoille voimille valmistettu vaikeus kohdistaa vaikutuksensa morsiameen. Morsiamen seuralaisneitosilla ja juohdemiehellä, ("edellä kulkija"), jotka häämenoissa usein toimivat sulhasen tahi morsiamen asemasta ja rinnalla, saattaa olla saman tapainen tehtävä.
Polvipoikameno.
Pääasiallisesti erikoisesti morsiameen kohdistuva n.s. polvipoikameno tavataan tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa varsinaisesti häämenoihin kuuluvana vain mordvalaisilla. Mutta aikaisemmat heidänkään tapojensa kuvaukset eivät tästä menosta kerro.
Käytettävänämme olevan aineiston perustalla emme katso polvipoikamenon kuuluvan Obin ugrilaisten eikä Itä- ja Kaakkois-Venäjän turkkilais-tatarilaisten kansojen häämenoihin.
Sitävastoin havaitaan polvipoikameno vanhoissa indialaisissa häämenoissa ja nykyisillä indogermanisilla kansoilla on se yleinen. Edelleen voidaan sen katsoa varsinaisesti kuuluvan Itämeren suomalaisten häämenoihin. Länsi-Suomessa tuli morsiamen luo sulhastalossa henkilöitä, joilla oli oljista tehty lapsi (lapsen vaatteet oljilla täytettynä) selässä. Itä-Suomessa, Karjalassa ja Inkerissä tuodaan polvipoika morsiamen syliin tavallisesti heti sulhastaloon tultua. Pojalle antaa morsian jonkun lahjan. Menon perustana olevan ajatuksen ilmaisevat selvästi siihen liittyvät toivotukset. Vironlahdella sanotaan: "Tuoss' on poika polvillas, yhdeksän pojan emäksi, yhden tyttären äitiksi, sekin huoranaiseksi." Inkerissä: "Tässä on poika polvillas, yhdeksän pojan emäksi, yhden tyttären emäksi!" Samoin Venäjän Karjalassa: "Yheksän pojan emäksi, yhen tyttären emäksi."
Polvipoikameno osottaa levenemisessään samanlaisia suhteita, jotka yleensä ovat olleet havaittavissa lukuisten muiden mordvalais-venäläisten tapojen yhteydessä: se ei kuulu tsheremissien eikä votjakkien tapoihin, mutta tavataan niillä suomalais-ugrilaisilla kansoilla, jotka enimmän ovat olleet venäläisten tahi muiden indogermanien vaikutuksen alaisina. Tämän perusteella saatetaan ajatella, että polvipoikameno suomalais-ugrilaisten kansojen tavoissa olisi peräisin indogermaniselta taholta tahi ainakin muodostunut varsinaiseksi häämenojen osaksi indogermanisten kansojen tapojen vaikutuksesta.
Häähunnun poistaminen.