Vesi on näin ollen luettava tulen y.m. rinnalla maagillisia voimia tuhoavien varausaineiden joukkoon. Toistensa vedellä valelemista ja veden pirskoittelemista sulhastalon eri paikkoihin saatetaan mielestämme hyvin selittää tältä kannalta, samalla huomioonottamalla peseytymisen yleisenä puhdistusseremoniana. Käsittämällä tulen ympäri kulkemisen puhdistus- ja varausmenoksi, voidaan sen kanssa analogiselle veden ympäri kulkemiselle näin antaa samanlainen merkitys.
Paitsi sitä, että varsinaiseen vedelläkäyntimenoon näin liittyy käsityksiä veden käyttämisestä pahoja voimia tuhoavana varausaineena, yhtyy vedelläkäynti niihin aikaisemmin tarkasteltuihin toimituksiin, joiden päätarkoitukseksi on osottautunut morsiamen tutustuttaminen uuden ympärystön tärkeimpiin paikkoihin, hänen "esittämisensä" niissä asustaville hengille ja varaamisensa niissä piilevien taikavoimien suhteen.
Varsinkin myöhäisemmässä muodossaan on vedelläkäynnillä kuitenkin etupäässä askaroittamismenon luonne. Veden ammentaminen ja kotia kantaminen tulee morsiamen useimmiten toimittaa itse, jossa toimessa joku apulaisneitosista lahjan saatuaan voi häntä auttaa. Vedelläkäynti suoritetaan niiden askaroittamisien yhteydessä, jotka ovat selvästi varsinaisia tämän laatuisia toimituksia. Tuodusta vedestä keittää morsian ruokaa, valmistaa juomaa tahi paistaa hän vedelläkäynnin jälkeen ohukaisia tahikka toimittaa lattian lakaisemisen. Mordvalainen anoppi seuraa nuorikon vedellä käydessä tarkasti, mitenkä tämä tehtävänsä toimittaa.
Askaroittamismenojen lienee katsottava tarkoittavan osottaa nuorikon asemaa uuden kodin jäsenenä. Patriarkalisessa perheyhdyskunnassa ei useinkin korkealla lunnasrahalla hankitun vaimon asema saata olla helppo; hänessä nähdään ennen kaikkea työntekijä. Tätä käsitystä kuvaa hyvin votjakkien tavoissa eri hääperiodien välillä tapahtuva nuorikon avujen arvostelu. Mordvalaisen morsiamen on häiden jälkeisinä päivinä täytettävä vähäpätöisimmätkin käskyt ja palvelukset. Perheen nuorimmatkin jäsenet voivat vaatia hänen palvelustaan ja kaikki on hänen äänettömästi täytettävä.
Kuten aikaisempi askaroittamismenojen yksityiskohtainen vertailu on osottanut, sisältävät esim. mordvalaiset ja venäläiset tavat ulkoisissa piirteissään yhtäläisyyksiä, joita ei saatettane selittää muuten kuin asettamalla ne toistensa kanssa lähempään yhteyteen. Votjakkien samaten kuin tsheremissiläis-tshuvassilaisetkaan tavat eivät ole kaukana venäläis-slaavilaisista. Itämeren suomalaisten alueella tavataan esim. vedelläkäynti lähinnä venäläis-mordvalaisia tapoja muistuttavassa muodossa karjalaisilla, vatjalaisilla ja paikotellen Virossa. Tällaisessa ryhmityksessä ja tällaista säännöllisyyttä osottavina kuuluvat askaroittamismenot vain varsinaisesti tutkimuksemme alaisten kansojen, venäläisten ja muutamien heidän välittömässä naapuruudessaan asuvien kansojen ja vihdoin, mitä erikoisesti vedelläkäyntiin tulee, näiden sekä yleensä slaavien tahi heidän läheisessä naapuruudessaan asuvien kansojen (albanien, uuskreikkalaisten j.n.e.) tapoihin. Samalla perustuvat askaroittamismenot muutamilla kultturiasteilla yleiseen ajatukseen, joten sellaisia voidaan havaita erinäisten, toisistaan kaukana olevien kansojen tavoissa. Edellä huomautettiin virolaisen nuorikon uunin luokse viennin askaroittamismenon luonteisuudesta: nuorikon tuli heittää tuleen puita. Samoin oli muinaisindialaisen morsiamen sulhastaloon tuotua heitettävä puita tuleen. Tsuluneekerit antavat sulhasen kotiin tuodulle nuorikolle jauhinkiven, luudan ja kauhan. Lisäksi tiedetään mordvalaisten, tsheremissien Ja votjakkien vedelläkäyntiin liittyvän sellaisia käsityksiä, jotka, kuten veden haltijan palvonta ja veden käyttö varausaineena, saattavat niissä olla omaperäisiä.
Identtisyyden muuttaminen tahi sekaannuttaminen. Uuden nimen anto, valemorsian y.m. sijaiset.
Erittäin mielenkiintoinen tapa primitivisen ajatuksen kannalta on uuden nimen anto nuorikolle, josta vanhemmat mordvalaiset kuvaukset yksimielisesti kertovat ja jota parin tiedon mukaan mordvalaiset, ainakin mokshalaiset, vielä viime aikoihin saakka ovat noudattaneet.
E. Crawley ja E. Samter yhdistävät uuden nimen antamisen niiden toimitusten sarjaan, joiden tarkoituksena on identtisyyden muuttamisella välttää pahaa ja vaaraa sekä muuttaa ihmisen kohtalo. Hedelmätön nainen muuttaa nimeä. Lappalaiset uudistavat lapsen sairastuessa kasteen ja antavat sille uuden nimen. Niasissa annetaan nuorukaiselle avioliittoon mennessä uusi nimi ja tytöille niiden tullessa naimaikään. Borneossa muutetaan sairaloisen lapsen nimi tarkoituksella pettää pahoja henkiä, jotka ovat lasta vaivanneet. Talmudissa mainitaan nimen muuttaminen keinona, jolla voidaan muuttaa ihmisen paha kohtalo.
Tähän verrattavia tapoja on sairastavan lapsen fiktivinen myynti, jommoista tapaa itäisetkin suomalaiskansat noudattavat. Jos esim. jossakin votjakkiperheessä lapset eivät elä, myydään vastasyntynyt jollekin perheeseen kuuluvalle tahi syrjäiselle, esim. kerjäläiselle. Äiti saa lapsesta kuparirahan, mutta saa lapsen samalla takaisin.
Läheltä samankaltaiseen ajatusyhteyteen liittyvänä voidaan tämän jatkona tarkastella valemorsiamen esiintymistä häämenoissa. Tavan yleisimpänä europalaisena muotona on pidettävä sitä, että nuodejoukon saapuessa morsiustalon edustalle (tahi joskus myöhemmällä häämenoissa), morsiamena tuodaan esille vanha rääsyihin puettu vaimo tahi palvelustyttö morsianta kompromettoivassa puvussa tahi (harvoin) alaikäinen lapsi tahikka mies naisen vaatteissa.