Aviovuoteelle asettamisessa ovat avioparin väliset yhteiset syöntimenot ja rukousmenot vielä yleisiä. Viimeksimainittuihin liittyy luonnollisesti pyyntö siunauksesta jälkeläisiin nähden.
Vielä mainittakoon aviovuoteelle asettamiseen liittyvistä tavoista votjakkilainen tapa, jonka mukaan morsian riisuu sulhasen kengän. Tämä on yleinen venäläinen tapa eikä ole harvinainen muuallakaan Europassa. P. Sartori pitää kenkää afrodisisena välikappaleena tahi symbolina, jota käytetään synnyttämään hedelmällisyyttä. Näin otetaan esim. Kiinassa naisen hedelmättömyyden parantamiseksi lasten jumalan temppelistä pyhitetty kenkä ja viedään sen vaimon huoneeseen, joka toivoo lapsia. Onko kengällä votjakkien tavoissa tällainen merkitys ja liittyykö tämä käsitys aviovuoteelle asettamisessa tapahtuvaan kengän riisumiseen, emme saata sanoa. Tämän yhteydessä ei kuitenkaan voida olla mainitsematta muutamia syrjänien tapoja, jotka näyttäisivät antavan tukea tällaiselle olettamukselle. Paitsi sitä, että aviovuoteelle asettamisessa kengän riisuminen tapahtuu, ripustetaan V. Nalimovin mukaan eräissä syrjänikylissä navetan eteen riukuun paljon vanhoja virsuja sitä varten, että karja lisääntyisi. Eräissä toisissa kylissä oli vanhoja virsuja ripustettu ei ainoastaan navetan eteen, vaan myös rukiiksi ja ohraksi kylvettyjen peltojen aitoihin.
Uskonnolliset toimitukset avioliittoseremonioissa.
Pitkin koko avioliittomenojen sarjaa, ensimäiselle morsiamen tiedustelumatkalle lähdöstä aina viimeisiin sulhastalossa häiden aikana tapahtuviin toimituksiin saakka kääntyy kukin tutkimuksemme alaisista kansoista jumaluusvoimien puoleen avun, onnen ja suojeluksen pyynnöillä. Mutta varsinkin tärkeiksi käsitettyihin avioliittomenojen kohtiin, kuten esim. kosintamatkalle lähtöön, avioliittosopimuksen vahvistamiseen, nuodematkalle ja morsiusmatkalle lähtöön sekä aviovuoteelle asettamiseen liittyy säännöllisesti rukousmenoja. Ne osottavat kullekin kansalle ominaisia palvontamenojen piirteitä. Paitsi taivaan jumalan puoleen, käännytään niissä useiden muidenkin jumaluusolentojen puoleen. Mordvalaiset osottavat rukouksensa paitsi ylijumalalle, tavallisimmin kodin ja kartanon haltijalle, "veistettyjen hirsien jumalalle", viljan jumalattarelle sekä eräissä erikoismenoissa, kuten kylpymenoissa, saunan haltijattarelle j.n.e. Mutta samalla muistellaan, kuten aikaisemmin on nähty, lukuisissa kosinta- ja häämenojen kohdissa ennen kaikkea vainajia.
Rukouksissa pyydetään jumaluusvoimilta suojelusta "pahasta", pitkää ikää, onnekasta yhdyselämää avioparille. Mordvalaiset lausuvat myös rukouksissa toivomuksia siitä, että avioliittoon joutuvat pysyisivät "sukunsa tuntevina", että he heimolaisiaan tavatessaan näihin sukulaisen tavoin suhtautuisivat. Tsheremissit pyytävät erilaisten jumaluusolentojen puoleen kääntyen onnea, paljon jälkeläisiä sekä kaikenlaista maallista hyvää: leivän lisääntymistä, karjan lisääntymistä, mehiläisten lisääntymistä j.n.e.
Useiden sulhastalossa tapahtuvien palvonnallisten toimitusten tarkoituksena on nähty olevan uudessa ympärystössä asuviksi ajateltujen henkiolentojen suosion hankkiminen tulokkaalle, jotapaitsi mordvalaiset ovat kääntyneet erikoisesti veden haltijan puoleen lapsensaantia anoen.
Edellä puheenaolleet uskonnolliset toimitukset liittyvät erinäisiin avioliittomenojen kohtiin, kohdistumatta erikoisesti avioliittoon joutuviin. Näiden ohella on tavattu sellaisiakin uskonnollista laatua olevia menoja, jotka kohdistuvat varsinaisesti aviopariin ja joilla näyttää olevan avioliiton vahvistusmenon luonne. Niille on ominaista ensiksikin se, että ne suorittaa varsinainen palvonnallisten menojen toimittaja. Milkovitshin kuvaamissa mordvalaisissa menoissa yhtyi tähän kysely "avioliiton voimassa pitämisestä" ja uskollisuuden lupaaminen; tätäpaitsi toimittivat V. Orlovin ja arkkimandriitta Makarijn mukaan inatai ja imbabai juhlallisen uhrin kodin haltijalle. Avioparin vierekkäin istuttaminen, votjakkien menoissa nimenomaan yhteiselle alustalle, on näille toimituksille edelleen ominaista.
Aikaisemmin puheena ollut votjakkien "vihkimäseremonia" on yksityiskohdissaan osottanut sellaista yhtäläisyyttä kreikkalais-katolisen kirkon vihkimäseremonian kanssa, että sen on katsottava muodostuneen tällaiseksi avioliiton vahvistusmenoksi jälkimäiseltä taholta tulleesta vaikutuksesta. Myöskin tälle eräissä suhteissa analogiset kihlauksessa noudatettavat tsheremissien tavat näyttävät saaneen vaikutusta kreikkalais-katolisen kirkon tahi muhamettilaisen avioliiton vahvistusseremonian taholta. Näin ollen herää kysymys, eivätkö nämä tavat sekä niiden yhteydessä ilmenevä käsitys avioliiton vahvistamisesta uskonnollisella toimituksella mahdollisesti kokonaan olisi vierasta alkuperää. Eräitä näkökohtia huomioonottaen ei mielestämme näiden menojen suhteen tarvitse asettua tällaiselle kannalle. Ensiksikin nähdään niiden yhteydessä noudatettavan sellaisia toimituksia, miniä, kuten yhteinen syönti tahi juonti ja samalle alustalle asettaminen, kuuluvat yleismaailmallisiin tapoihin, jotka kullakin kansalla saattavat olla omaperäisiä. Puheenalaiset mordvalaisten tavat ovat pääasiassa omaperäisiä rukousmenoja. Käsitys jumaluusvoimien suosion hankkimisesta syntyvälle liitolle, tekemällä samalla tämän havainnolliseksi joidenkin sopivien toimitusten avulla, saattaa varsin hyvin tutkimuksemme alaisten kuten monien muidenkin alhaiskultturisten kansojen tavoissa olla itsenäisesti kehittynyt, samalla kun siihen nähtävästi jo aikaisin kehittyneempien uskontojen käsitykset ja menot ovat vaikuttaneet.
Sukulaisissa käynnit.
Kosinnan ja häiden aikana on nähty useiden menojen tapahtuvan ei ainoastaan morsiamen ja hänen puolensa edustajien sekä sulhasen ja hänen sukulaistensa kesken, vaan myös laajemmassa merkityksessä morsiamen puolen ja sulhasen suvun välillä. Kosittaessa kokoutuu neuvottelemaan morsiamen sukulaisia, joiden mielipidettä tiedustetaan. Afashevossa (mordvalaiset) saapuvat kihlaustilaisuuteen morsiamen sukulaiset, tuoden mukanaan kustakin talosta täysinäisen leivän. Kurninon mokshalaisten kihlaukseen ottavat niinikään morsiamen sukulaiset osaa, ja morsiamen kotiin saapuneet sulhasen sukulaiset käyvät kihlauksen tapahduttua morsiamen sukulaisten luona vieraisilla.