Hitaasti liikkuvan lautan ollessa noin sata askelta majatalosta hän tuleville Hurooneille huudahti: "Sanokaa, missä tarkoituksessa olette tuolla lautalla tänne tulleet?"
"Emme lähesty teitä sotilaina", vastasi toinen heistä, nimeltä Rivanoak, "tahdomme vaan rauhassa kanssanne keskustella talostanne kotoisin olevasta kahdesta miehestä, jotka leirissämme ovat vankeina ja jotka päällikkömme erinomaisesta suosiosta ovat lunnaita vastaan lunastettavissa".
"Niin olkaat tervetulleet, Irokeesit lautallanne!" huusi Haukansilmä ja auttoi heitä maalle.
Kun Chingachgook ja tyttäret, nähtyään ettei vihollisesta hyökkäyksestä tullutkaan mitään, saivat kuulla Huroonein tulleen keskustelemaan ja hieromaan kauppaa vankein lunastamisesta, niin tunsivatpa sydämensä kevenevän. Judith ja Hetty riensivät majataloon, toivat kaksi komeasti kirjaeltua pukua hienoimmasta punaisesta kankaasta ynnä kaksi hopealla taiteellisesti silattua pistoolia. Intialaisia nämät kapineet näkyi miellyttävän, sillä hymysuin sanoivat tästä vievänsä ilmoituksen päällikölleen ja ennen päivän laskua tuovansa vastuun.
Molemmat sotilaat laskeutuivat sitten lautalleen ja soutivat takaisin vähän matkan päässä majatalosta olevalle rannalle.
Tunti toisensa perästä kului ja jo koskettelivat auringon säteet läntisiä kukkuloita ilman että mitään merkkiä palaavasta lautasta voitiin huomata. Vihdoin Haukansilmä huomasi lähestyvän lautan, jolla näki nuo äsköiset intialaiset ja näiden jaloissa kahlehdittuina makaavan Hutterin ja Hurryn.
Lautta rantautui ja intialaiset lähettiläät, vaadittuaan rannalla seisovia riisuutumaan aseista, irroittivat vankein kahleet, jättääksensä heidät luvattuja lunnaita vastaan omaisilleen.
Rivanoak tovereineen taas palasi kiiruhtaen takaisin heimolaistensa luo.
Seitsemäs luku.
Uusia tuumia. — Kova onnettomuus.