"Isoa käärmettä!" vastasi Haukansilmä. "Kavaluutensa tähden häntä niin nimitettiin. Varsinainen nimensä on Unkas, joka on vanhaa intialaissukua".
"Koska hän on niin kavala", arveli Judith, "niin saammepa hänestä oivallisen puolustajan".
Tämän sanottuaan nuori mies nousi seisoalleen ja ryhtyi tytärten avulla majataloa mahdollisuuden mukaan varustamaan puolustustilaan ennen lähtemistänsä Chingachgookia tapaamaan.
Sillä välin tuli hämärä ja yhtymyksen hetki lähestyi. Kätkien veneen mutaan ajaantuneiden puunrunkojen sisäpuolelle Haukansilmä telkitsi majatalon niin vahvasti että aivan mahdoton oli erinomaisitta aseitta murtautua sisään. Tytärten kera astuttuaan arkkiin hän sen ohjasi ulos ulapalle. Vieno tuuli puhalteli myötäisesti, niin että puolen tunnin kuluttua saavuttiin yhtymyspaikkaan. Aurinko oli tuskin ehtinyt vuorten taa, kun intialainen soturi, pyssy kädessä, ilmaantui kallion kärjelle. "Jumala olkoon kiitetty, Käärme, että tulit", sanoi Haukansilmä.
"Tämä nyt on delawarelainen Chingachgook!" sanoi Haukansilmä molemmille tyttärille esitellessään vierasta, jota nämät arkin ovella ystävällisesti tervehtivät, jonka jälkeen molemmat miehet lähtivät kajuuttaan asioistansa neuvottelemaan ja päättämään. Muun muassa Chingachgook kertoi taipaleella järvelle kohdanneensa parven Irokeessejä, joiksi vihollismielisiä intialaisparveja myös kutsutaan ja heidän läheisyydessään huomaamatta tuntikausia oleskelleensa. "Hyvä Käärme", puuttui Haukansilmä hänen puheesensa, "kuulitko mitään vangeista heidän luonansa, näiden tyttösten isästä ja eräästä Hurry nimisestä ystävästään?"
"Chingachgook on heidät nähnyt", vastasi päällikkö, "he kävelivät vapaina ja kahleettomina villisotilasten seassa, joka vihollisen kohtelu heidän luonansa on harvinaista!"
Tämän lohduttavan uutisen Haukansilmä oitis kertoi tyttärille, jotka lausuivat toivomuksensa, että jollakin tavoin olisivat miehet pelastettavat. Palattuaan ystävänsä luo, hän tälle sitte lyhyesti kertoi tähänastisista tapauksista elämässään. Sillä välin oli arkki lähestynyt majataloa. Päästyään vihdoin rantaan olivat kaikki iloiset onnellisesta paluumatkasta. Kaikki majatalossa oli entisellään ja nautittuaan vähän ravintoa majatalon asujamet menivät levolle, jonka tarpeessa niin suuresti olivat.
Kuudes luku.
Keskustelu. — Vankeudesta.
Päivän koitteessa vuoteeltaan noustua Haukansilmä ja delawarelainen menivät ensimmäiseksi työkseen ulos tasangolle. Järvellä, jonne tarkastelevan silmäyksen heittivät, oli syvä hiljaisuus. Olivat juuri palaamaisillaan majataloon, kun yhtäkkiä kaukaa järvellä huomasivat jotakin, jonka sittemmin tunsivat kahdeksi intialaiseksi soturiksi. Nämä seisoivat lautalla ja näkyivät olevan aseettomia. Mitähän noiden villien vierasten täällä oli tekemistä? Joutuin oli majatalo suojelustilaan asetettuna, sillä mahdollisesti voi muita intialaisparveja olla lautan seurassa. Tyttäretkään, jotka sillä välin olivat nousseet vuoteeltaan, eivät tästä käynnistä ollenkaan tulleet hämilleen vaan varustaivat pyssyillä ja vetäytyivät Chingachgookin kanssa huoneisin, kun sillä aikaa Haukansilmä jäi tasangolle odottamaan.