"Tulkaa", sanoi jälkimmäinen, "avatkaamme talossa ovet ja akkunat, jotta täällä viihtyisimme yhtä hyvin kuin ennenkin". Miehet astuivat sisään. Huoneissa vallitsi syvä hiljaisuus, mutta sitä seurasi räiske, joka tuosta muuten niin pelottomasta Chingachgookista, hänen samassa ovea lähestyessään, tuntui jokseenkin salaiselta. Päällikkö kuunteli. Mutta samassa kuului kova intialaiskiljunta, jota seurasi Hurryn kiroileminen, ja sitten kuului siltä, kun vuorotellen olisi ankarasti painia lyöty. Chingachgook ei tiennyt mistä alottaa. Aseet kaikki olivat arkissa; sillä kukapa voi huomata että vihollinen oli tunkeutunut sisään niin tarkoin suljettuun taloon. Delawarelainen oli juuri lähtemäisillään aseitansa hakemaan, kun ovi yht'äkkiä aukesi ja Hurry, neljän Huroonilaisen saattamana, kädet sidottuina, tuli näkyviin.
Taistelu pysähtyi hetkeksi, jota minä käytän kertoakseni, miten intialaiset olivat tunkeutuneet majataloon. Yksi niistä, jotka vangittua Hutteria ja hänen onnettomuuden toveriansa Hurrya olivat tuoneet lunastettavaksi, oli tätä tilaisuutta käyttänyt hyväkseen tarkastaaksensa majatalon rakennustapaa ja asetovereineen asujainten poissa ollessa tunkeutunut sisälle. Noustuaan talon katolle ja poistettuaan muutaman kattopuun oli heidän helppo laskeutua huoneesen Hutterin paluuta odottelemaan.
Mutta luokaamme silmäyksemme tuonne tasangolle, jonne jätimme Hurryn sidottuna vihollisten keskelle. Villejä sotilaita tervehdittiin muutamalla laukauksella jonkun sadan askeleen päässä olevasta aluksesta, sillä seurauksella, että kaksi intialaista kaatui ja hetkisen kuluttua kaatuivat toisetkin koettaessaan venheellä lähestyä arkkia.
Häiritsemättä saattoi Chingachgook nyt rantautua. Noustuaan tasangolle molempain tytärten seuraamana hän alkoi päästämään Hurryn kahleista kun sillä välin Judith ja Hetty riensivät isänsä luo huoneesen. Täällä oli aivan hiljaista, yhdestä huoneesta vaan kuului haikeata valitusta. Tyttäret avasivat sykkivin sydämin oven; vaan mikä näky tässä heille tarjoutui. Isänsä oli huoneen nurkassa kyyryssä pää rintaa vasten vaipuneena. Salaisen tunteen valtaamana meni Judith hänen luokseen ja aikoi paljastaa hänen päästään hatun, joka oli syvään painettuna. Mutta — oi kauhistusta — onnettoman Hutterin päälaesta oli nahka poisriistettynä. Myöskin Chingachgookiin ja Hurryyn, jotka saapuivat paikalle, tuo surkea tila, missä kuoleva vanhus oli, koski hellästi. Vanha Tuomo koki saada puhetta suustaan, vaan ei voinut muuta kuin raskaasti huoahtaa; nyökäytti vaan päätänsä — ja hänen henkensä jätti ainiaaksi maallisen kotelonsa.
Surullisen liikutuksen valtaamina seisoivat tyttäret kuolleen isänsä vieressä. "Kunnon mies hänessä erosi meistä", sanoi Hurry ja vedet tunkeutuivat Chingachgookinkin silmiin.
Samana päivänä vielä toimitettiin Hutterin hautajaiset. Peitteesen pantu ruumis upotettiin samaan paikkaan järveä, missä vuosikausia sitten vaimonsakin oli leposijan löytänyt.
Chingachgook ja Hurry huomasivat kyllä yksinänsä ajan pitemmyyteen ei voivansa pitää majataloa hallussaan; sillä aivan selvää oli että intialaiset näin onnistumattoman taistelun perästä tekisivät uuden hyökkäyksen. Hurry päätti sentähden lähteä englantilaisesta linnastosta hakemaan apua taistelussa saaliinhimoisia Hurooneja vastaan. Seuraavan päivän aamulla tapaamme hänet jo matkalla sinne, mutta Chingachgook jäi majataloon orpojen tyttösten suojelijaksi.
Yhdeksäs luku..
Intialaisleirissä kahleissa. — Odottamaton apu. — Jumalan sallimus.
Mutta palatkaamme takaisin intialaisleiriin, jonne Haukansilmän jätimme. Tuon onnettoman taistelun jälkeen Hutteria ja hänen tovereitansa vastaan oli vangilla huonot päivät. Eräänä aamuna kokoontui villien koko seurue hänen ympärilleen ja yleinen vaitiolo, syvän hiljaisuutensa tähden sitä uhkaavampi, vallitsi. Haukansilmä huomasi vaimoin ja lasten vuoleskelevan pihkaisia kuusenjuurilastuja, jotka hän tiesi pistettävän ruumiisensa ja sytytettävän, kun sillä välin kolme nuorta miestä sitoi hänet köysiin. Vanhemmat soturit sivelivät sormillaan tomahawkiensa kärkiä, ikäänkuin niiden terävyyttä koetellaksensa.