Muutamana päivänä tämä saapuikin kolmen aseellisen miehen kanssa Warren'ille. Warren, kauppatoveriaan tervehdittyään, kertoi hänelle tuumansa ja Wituh iloitsi siitä suuresti että Thomas hänen kanssansa tahtoi lähteä matkalle, kuitenkaan salaamatta, että täällä moni vaara oli uhkaamassa erittäinkin intialaisten puolelta, jotka samoilevat aavikoita ja hyökkäävät gaucholaisten alueelle. "Kuitenkin", hän sanoi, "on rohkean miehen helppo ajaa tuon julman, suurimmaksi osaksi pelkurimaisen roskajoukon pakosalle".
Ukko Warren joutui kuitenkin kaikenlaisiin epäilyksiin, kun tuli kysymys sukulaisensa lähettämisestä Pampas-aavikolle. Hän pelkäsi näet nuorukaisen henkeä, mutta Thomasta ei mitkään esteet voineet enään pidättää ja lopulta saikin enonsa suostumaan.
Tuota pikaa ruvettiin nyt matkalle varustamaan. Kaksi urhoollisinta palvelijoistaan Warren valitsi Thomakselle matkatovereiksi. Tarpeellisten muona- ja muitten tarpeitten varustettua he ottivat Warrenilta jäähyväiset. Ukko ei voinut kättä-antaessaan salata hiipivää surullista tunnetta, vaan Wituh sanoi rauhoittaen: "Olkaa huoleti, ukkoseni, minä panen henkeni nuorukaisen edestä alttiiksi ja katson perään, ettei vähintäkään saa tapahtua!"
Kolmas luku.
Rohkea ratsastus. — Levähdys.
Oli ihana kevät päivä kun urhoolliset ratsastajamme olivat Pampas-aavikolle matkalla. Tuo ääretön lakeus oli kuin peite, jonka mehevän vihreästä pohjasta tuhannen tuhannet monen karvaiset kukkaiset nostivat päitänsä. Siellä täällä oli vaan joukko mangolio-puita taikka kaktus-kasveja nähtävänä. Lukemattomat laumat kesyttömiä hevosia oli noilla äärettömillä ruohokentillä laitumella, ja alinomaa näki puhvelihärkä-parveja ja gaucholaisten puolivilliä sarvikarjaa samoavan ympäri aavikkoa.
Nuorukainen ratsasti äännetönnä gaucholaisen rinnalla, kun yht'äkkiä hänen hevosensa pörhisti korviansa, levitti sieraimiansa ja laski päänsä maan tasalle.
"Hevoset vainuvat tovereitaan", sanoi Wituh Thomakselle; "ne kiiruhtavat juomapaikoille, ja koska mekin tarvitsemme virkistystä, niin lienee parasta seurata heidän jälkiänsä", Neljännestunnin kuluttua matkailijamme saapuivat pensastoon, josta juoksevan kirkkaan lähteen vedellä saivat janonsa sammuttaa. Toverit levittivät peitteet pehmoiselle nurmelle ja Wituh seuralaisineen laskeutui puitten siimekseen hetkiseksi levolle.
Parvi intialaisia, joka juomapaikoille oli tullut hevosia kiinniottamaan, oli huomannut matkailijoitten pensastoon tulon, ja päätti tehdä hyökkäyksen.
Neljäs luku.