Hyökkäys. — Voitto.
Wituh oli seuralaisineen vaipunut sitkeään uneen, kun hän yht'äkkiä heräsi hevosen hirnumisesta. Hän herätti heti toverinsa, jotka ensimmältä hänen ilmiannostaan pelästyivät, vaan sitten tarttuivat aseihinsa. Ennenkuin toinen nuoli lensi läpi ilman, joka yhä vähän kuin ensimmäinenkään sattui tarkotettavaansa, matkailijat jo olivat taistelukunnossa, kukin määrätyllä palkallansa.
Rynnäten lähemmäksi lähettivät intialaiset lakkaamatta murhaavia nuoliansa. Kun heidän sotilaistaan kaksi pahoin haavoitettuna kaatui hevostensa seljästä, niin koko parvi hajosi toinen toisestaan hetkeksi, jolloin taistelu taukosi; mutta tuskin saivat matkailijat pyssynsä uudestaan ladanneiksi, kun vihollinen taas aikoi tehdä hyökkäyksen. Nuolen nopeudella he laskeutuen hevosiltaan toisessa kädessä tomahawka niminen intialais-aseensa, toisessa keihäs ryntäsivät jalkasin matkailljoitten kimppuun. Mutta kun Thomas sai hyökkäävän päällikön yhdellä laukauksella kaadetuksi maahan ja useimmat tämän sotilaista olivat jo kaatuneet, niin jälelle jääneetkin hakivat pakenemalla pelastuksensa.
Kahdeksan kaatunutta intialaista jäi taistelu tantereelle, kun sitävastoin matkailljoitten puolella säästyivät kaikki.
Hieman levättyänsä matkailijat nyt käänsivät kulkunsa Wituh'in asuntoa kohti, sillä pelkäämistä oli, että vihollinen piankin tuli monilukuisempana näkyviin.
Viides luku.
Majassa. — Vaarassa. — Urhoollinen puolustus.
Gaucholaisen asunto on tavallisesti tehty savesta ja rakennukseltaan se on piammiten linnoituksen näköinen. Ympäri rakennusten käy leveä, syvä hauta, jonka äyräiden etu- ja takasivulle piikkisiä kaktus- ja orjantappura pensaita on istutettu. Wituh omisti äärettömän sarvikarjalauman, jota kaitsemassa hän piti kahdeksantoista paimenta. Hänen majansa oli sievästi kivistä rakennettu, kun sitä vastoin katto, kuten sellaisissa rakennuksissa on tavallista, oli turpeilla ja puunoksilla peitetty.
Wltuh'in perhe, vaimonsa ja kaksitoistavuotias poikansa, olivat jo sikeässä unessa, kun matkailijat lähestyivät asuntoa. Gaucholaisen emäntä koiran haukunnasta heränneenä nousi peljästyksissään vuoteeltaan, vaan rauhoittui kuullessaan miehensä äänen. Tervehdittyään vaimoansa Wituh hänelle esitteli vieraan. Ruokaillessa emäntä sai kuulla kertomuksen siitä tuimasta taistelusta, jonka matkailijat olivat pamparetkellään kestäneet, eipä hän sitäkään unhottanut mainita, että Thomaksella oli syytä kehua itseänsä hänen henkensä pelastajana.
Koko sen päivää ja seuraavan yön oli aivan rauhallista; mutta seuraava päivä ei ehtinyt iltaan, kun aivan läheltä Wituh'in asuntoa kuului intialaisten kiljuva sotahuuto. Kauhistuneina huudosta asukkaat tarttuivat aseisin. Muutama laukaus katolta kaatoi heti kaksi hyökkäävää intialaista. Hurjassa vimmassa syöksivät nyt muut uudelleen esiin; mutta Wituh, vieraansa Thomas ja urhoisat toverinsa pitivät lakkaamatta ampumista vihollisten riveihin vireillä katon aukoista, jossa kuolettavilta nuolilta olivat turvassa. Vihollisten sotilaita oli jo kahdeksan kaatunutta ja useita haavoittuneita, antamatta kuitenkaan vähintäkään perään, kun yht'äkkiä yli Pampas-aavikon kaikui vieras sotahuuto, joka täytti intialaiset kauhulla. Kun he suurimmassa epäjärjestyksessä yrittivät peräytymään, huomasivat ratsujoukon, joka nähtävästi riensi apuun. Viholliset pakenivat tuuliaispäänä, jättäen kuolleensa ja haavoitettunsa, vastakkaiseen suuntaan, apuun rientäneitten karjapaimenten seuraamina. Kaikki kokoontuivat sitten Wituh'in asuntoon, jossa emäntä sytytetyllä nuotiovalkealla oli voimakkaan aterian valmistanut. Miehet asettuivat sitten nuotion ympärille mehukasta riistapaistia syömään. Wituh oli sitä mieltä että mahdollinen hyökkäys kostonhimoisten vihollisten puolelta olisi estettävä, jonka tähden hän kutsutti kokoon kaikki gaucholaiset ja paimenet yksissä voimin vihollista rankaisemaan. Tähän tuumaan kaikki yhtyivätkin. Talon asujamet menivät sitten levolle ja seuraavan päivän sarastaessa vietiin joka haaralle viestit yhteisestä retkestä intialaisia vastaan. Sunnuntain aamuna kokoontui melkoinen joukko miehiä joka taholta Wituh'in asuntoon. Sotaneuvottelun pidettyä lähti illan pimetessä muudan sata aseellista ratsastajaa pampas-retkelle. Thomas jäi perettä ja kotia vartioimaan, kun liittoutuneet kaikessa hiljaisuudessa lähtivät matkaan.