Kolmannen päivän aamulla he jo pääsivät intialaisten jäljille ja puolenpäivän korvissa syntyi taistelu, joka kääntyi rosvoilija-joukoille hirveäksi tappioksi.
Kuudes luku.
Hauska kotiintulo. — Ero.
Kuudennen päivän aamulla vihdoinkin ratsastajat suurella riemulla palasivat Wituh'in asuntoon, jossa voiton johdosta ilokemut toimitettiin. Thomaksen kanssa suostuttuaan suuremmoisista nahkalähetyksistä gaucholaiset, sekä Wituh'ilta ja hänen perheeltänsä että Thomakselta ottivat sydämelliset jäähyväiset. Myös Thomaskin, joka näissä muutamissa päivissä oli kaikkien rakkauden saavuttanut, mietti paluumatkalle lähtöä ja Wituh tahtoi itse saattaa vieraansa kotio.
Häiritsemättä saapui seurue muutaman päivän kuluttua Buenos-Ayresiin ja vanhan enon ilo oli suuri nähdessään sukulaisensa ihka terveenä edessään.
Warrenille kertoi nyt Wituh kuinka urhoollisesti nuorukainen oli taistellut ja mitä hän koskaan ei voinut unhottaa, kuinka Thomas eräässä hyökkäyksessä oli hänen henkensä pelastanut.
Kolmipäiväisen viipymisen jälkeen tuli gaucholaisellekin eronhetki. Syleillen Warrenia ja Thomasta, jotka hänelle olivat tulleet rakkaiksi, hän nousi satulaansa, kannusti hevostansa ja katosi pian ystävänsä näkyvistä.
Seitsemäs luku.
Kuolon kielissä. — Ijäinen ero.
Seuraavat vuodet Warrenin talossa vierivät erinomaisempia tapahtumatta.
Kauppa kävi oivallisesti, ja sen laajeneminen oli suureksi osaksi
Thomaksen ansio. Mutta kaikki on katoovaista. — Keväällä vuotta 1817
nähtiin Wituh Buenos-Ayresin katuja pitkin ratsastavan Warrenin taloon.
Surullisena ja alla päin tuli Thomas tällä kertaa häntä vastaan.