Mitä, Tuomasko täällä, ei, sanoi Matti, ei täällä ketään käynyt, mitäs se Tuomo sitte hourailee kun ei sisään tullut.
No, sanoi Maija, sitte se ajoikin vaan meidän tarhan läpi, ja hän taisi ajaakin tuonne "Kuuselaan." Kuusela oli eräs toinen tölli saman järven rannalla liki puolen venäjän virstaa Kariosta. Kuuselassa oli aina paljon eläimiä sillä se oli myöskin hyvin voipa tölli, taitaa "Kuuselan" Juha myydä sen ruskian sonninsa Tuomolle sanoi Maija.
Niin aina se sitä puhui viimen, sanoi Matti, kun tuolla rannalla verkkoja kuivaan asetimme, sata markkaa sanoi tiuskaavansa, jos niinkuin ostajakin tulisi.
Jaa senkö ison sonnin sanoi Liisa. No kuinka hän sitä nyt myisi, minullehan se sen lupasi antaa, silloin kun Juhan hevosta pidin kun häneltä kuorma kaatui, silloin kun yhdessä teidän kanssanne kaupnngista palasi.
Sinulleko, sanoi Matii, no mitä joutavia, mitä se sonni sinulla, kuin et edes miestä ole luvannut ottaa.
Minäkö en miestä ottaisi, sanoi Liisa nauraen, paras likka kun ei miehesiä huolisi, isä kulta otanpa kyllä vaikkapa kaksikin kun vaan tarjolle tulee.
Liisan ja Matin välistä puhetta olisi pidemmällekin piisannnt, mutta samassa kuului rattaiden kolinata Kuuselasta tulevalta kujalta, ja Liisa juoksi ikkunan luo ja sanoi, Tuomohan sieltä tulee, pianhan se siellä karauttikin, eikä sonnia eikä edes sonnin häntääkään, semmoista se on Kuuselan kauppa.
Matti tämän kuultnaan alkoi kiiruhtaa ovelle päin ulos mennäksensä, mutta samassa jo kuulikin raattaat pihalle seisahtuvan ja Tuomo hyppäsi rattailta ja sitoi hevosensa tarhan veräjään kiinni; nyt seisoi Mattikin jo kuistilla, ja Tuomo alkoi käydä häntä vastaan, ja tultuaan kuistille tervehti Tuomo Mattia puristaen häntä ystävällisesti kädestä ja kysyen josko Kariossa nyt olisi eläviä myydä ja onko sopivampia myyjiä kuin Kuuselan väki, ne kun eivät penniäkään antaneet tinkiä lehmän kielestä. Ei keltään syrjiäkään ilman saada eikä niitä löydäkkään sanoi Tuomo nauraen muka konsteljaille puheilleen.
On kyllä meillä myydä ja kyllä Matti aina kauppaan sopii sanoi Matti, astutaan vaan tupaan. Nyt astuivat he sisään ja tultuaan tänne meni Tuomo ja katseli Maijaa sekä Liisaa ja nauraa röhöttäen jatkoi hän: saapa täältä talosta vaikka emännän itselleen kun vaan kauppoin sovitaan. Matti käski häntä istumaan, ja Maija otti kahvipannnn käteensä ja pisti itsensä ulos. Siinä nyt istuen ja tupakkaa poltellen rupesivat miehet lehmän kauppaa hieromaan, seitsemänkymmentä ja viisi Matti pyysi, mutta Tuomo tahtoi nähdä lehmän ja niin lähtivät he "Mustikea" tarhaan katsomaan, sillä lehmät olivat vielä kaikki tarhassa. Tuomon nyt katseltua ja kourittua lehmää tulivat he takaisin sisälle ja jopa pöytäkin oli sillä aikaa koreaksi laitettu, kupit pöydälle ja pullo vieressä joita Liisa oli asetellut; tulipa Maijakin kahvin kanssa ja alkoi kaadella kuppiloihin käskien Tuomon sekä isän juomaan. Liisakin otti kuppinsa niin myös Maija. Matti nosti pullon likemmäksi ja käski Tuomon tehdä "Hörlotti", Tuomo teki, ja alkoi ryypiskelyssään tinkiä lehmän hintaa, kuusikymmentä minä siitä voin maksaa sillä se on sentään niin pieni vaikka se nyt lihava on, mutta liha on niin halpaa kanpungissa, ei saa rossissakaan myyden kuin vähä paremmin kuin kolme markkaa leiviskältä, niin eikä se paina jos neljä toista leiviskää.
Niin kyllä, kyllä se niinkin on mutta ei sitä sentään sillä auttais myydä sanoivat Matti ja Maija.