Lukijamme kyllä arvaavat, että Liisa seuraavana aamuna kiirehti metsään kohtaukselle.
"Herra, sinä olit eilen herrasväkemme luona", sanoi hän heti kohta
Alexille. "Mitä pidit nuoresta neidistä?"
Alexis vastasi, ettei ollut häntä tarkastellut.
"Mikä vahinko!" sanoi Liisa.
"Miksi niin?"
"Koska olisin tahtonut tietää, onko totta, mitä kerrotaan."
"Ja mitä sitte kerrotaan?"
"Että hän on minuun."
"Kuinka hullua! Sinun rinnallasi on hän oikea linnunpelätin."
"Ah, herra, on aivan synti noin puhua. Neitimme on niin vaalea ja käy niin kauniisti puettuna. Kuinka voisin häntä itseeni verratakaan!"