Kuinka harmillista, ajatteli Alexis.
"Onko Lisaveta Gregorovna kotona!"
"On."
Ja Alexis hyppäsi hevosensa selästä, antoi palvelijalle ohjakset ja astui ilmottamatta sisään.
Nyt asia selviää, ajatteli hän ovea lähetessään. Tahdon selittää hänelle itselleen kaiken.
Hän astui sisään ja — oli kuin kivettynyt! Liisa — ei, Akulina, hänen tummatukka Akulinansa, ei sarafanissaan, vaan valkosessa aamupuvussaan istui ikkunan ääressä ja luki hänen kirjettään. Oli niin kiintynyt lukemiseensa, ettei kuullut hänen tuloaan.
Alexis ei voinut pidättää riemun huudahdusta.
Liisa säpsähti, kohotti katseensa, päästi kirkauksen ja aikoi rientää tiehensä. Alexis syöksi hänen luoksensa ja pidätti hänet.
"Akulina, Akulina!"
Liisa koetti vapauttaa itseään.