"Juomiseen", vastasi hän.
"Ja missä lepää hän haudattuna?"
"Aidan varressa, vaimovainajansa vieressä."
"Voisikohan joku näyttää minulle haudan?"
"Miksettei? Kuules, Vanka! Jätä vihdoinkin kissa rauhaan. Vie tämä herra kirkkomaalle ja näytä hänelle postimestarin hauta."
Nämä sanat kuultuaan riensi repaleinen, punatukkainen ja lisäksi toissilmä poikanen luokseni ja vei minut suoraa päätä kirkkomaalle.
"Oletko tuntenut vainajan?" kysyin häneltä tiellä.
"Kuinka en olisi tuntenut! Hänhän neuvoi minulle miten tehdään pajupillejä. Kuinka usein huusinkaan hänelle — herra häntä siunatkoon — hänen tullessaan kapakasta: 'Setä, setä, anna meille pähkinöitä!' Ja silloin heitteli hän meille pähkinöitä. Aina leikki hän meidän kerallamme."
"Ja muistavatko matkustajat vielä häntä?"
"Tästä kulkee nyt enää vähän matkustajia. Väliin käy asessori paikkakunnalla. Mutta hän ei pidä väliä kuolleista. Viime kesänä ajoi tänne vaunuilla ylhäinen rouva ja kysyi postimestaria ja kävi hänen haudallaan."