"Ja millainen ampuja hän sitte oli."
"No, jos hän esimerkiksi näki kärpäsen seinällä, — te nauratte, rouva kreivitär — mutta se on tosiaankin niin — kun hän sattumalta näki kärpäsen, huusi hän: 'Tuos, Kuska, pistoolini!' Kuska tuo ladatun pistolin. Pau, kärpänen on nuuskana seinässä."
"Sepäs taitoa!" huudahti kreivi. "Ja mikä hänen oli nimensä?"
"Silvio, herra kreivi."
"Silvio!" huusi kreivi hypähtäen pystyyn. "Oletteko tuntenut Silvion?"
"Olenkoko tuntenut! Olimme hyvät ystävät; häntä pidettiin rykmentissämme omaan väkeen kuuluvana! mutta viiteen vuoteen en ole hänestä kuullut mitään. Olette siis tekin hänet tuntenut, herra kreivi?"
"Niin, olen tuntenut hänet, sangen hyvin. Eikö hän kentiesi ole teille koskaan kertonut omituisesta tapahtumasta elämässään?"
"Tarkotatte kai korvapuustia, jonka hän kerran sai tanssiaisissa eräältä taivastelijalta."
"Eikö hän sanonut teille tämän taivastelijan nimeä?"
"Ei… mutta herra kreivi", huudahdin, aavistaen asian oikean laidan, "pyydän anteeksi, en tiennyt… olisitteko te kentiesi hän?"