LIISA.
Tuo Aina.
(Viimeisiä sanoja puhuttaessa on Aina ottanut ompeluksensa
ja käynyt ikkunan ääreen istumaan. Hänen kuullaan huoneessa
laulavan samalla säveleellä kuin: Tuoll' on mun kultani j.n.e.)
AINA.
Siivet jos saisin ja lintu ma oisin,
Lentää mun kultani luo minä voisin;
Korvess' on mun nyt
Viihtyä täytynyt,
Uneksia vaan
Kultaistani saan!
(Viimeisten sanojen kaikuessa katsoo Aina ikkunasta
ulos ja nyykyttää päätänsä Kilvelle ja Liisalle).
KILPI.
Vaan mitä hiisiä tää merkitsee?
LIISA.
Nyt kylliks kuulleet oletteko te?
KILPI.
Tuon laulun oppinut on sulta hän;
Mä kyllä sinut vielä kyyditän!
LIISA.
Saa nähdä kumpi meistä kontin kantaa.
(Huutaa).
Hoi, Aina!
(Kilvelle).
Aina teille tiedon antaa.
Ain' olen minä syypää syntihin!
Mä kyllä laulaa taidan lauleloita,
Taruta kauniimpia tarinoita,
Niin että kaikkein kuulla kelpaakin.
Vaan kielen lukko kiinni olla saa
Huoneessa tässä, jossa jouduttaa
Tuo sana rakkaus niin raivoon teidät,
Ett' itse peto perii meidät.
Viides kohtaus.
Entiset. Aina.