LAMPINEN.
No, no, sä veikko, älä suutu noin!
Nyt kumminkin mä selittää sen voin,
Miks' pitänyt et ole pojastain.
KILPI.
Sun pojastas? En ole ollenkaan
Mä häntä nähnyt enkä kuullutkaan
Hänestä haastettavan.
LAMPINEN.
Selvää on,
Kun ketään lasketa ei luolahas.
Monesti jyskyttänyt porttias'
Hän turhaan on.
KILPI.
Hän missä on?
LAMPINEN.
Salohon
Mä metsäherran luoksi lukemaan
Ja metsänhoidantoa oppimaan
Lähetin hänet. Lähellä on tästä,
Sun luonas käskin hänen käymähän.
KILPI.
En poiketa voi enää tekemästä
Mä päätöksestäni. Ei päässyt hän
Sentähden ole tänne. Tahtoisin
Kernaasti häntä nähdä kuitenkin,
Siis lähtekäämme! — Luoksens' minut vie!
Sun poikas kyllä kunnon poika lie?
LAMPINEN.
Se tietty on! Ja arvanethan sä,
Ett' oli viesti sairaudestansa
Minulle kova sanoma.
KILPI.
Hän on
Siis sairas ollut?
LAMPINEN.
Senpätähden kanssa
Kiiruhdin tänne. Kiitos olkohon
Mun Jumalallein, hän jo terve on. —
Romanimainen oli taudin syy:
Hiestynynnä jahdista hän heittäytyy
Vetehen nuorta somaa neitokaista
Pelastamahan…
KILPI.
Mitä kummanlaista
Sä haastat mulle? Vai se oli hän?