LAMPINEN.
Mun Lauri lapsein, niin. Oh, sydäntään!
Häll' on se oikealla paikallaan.
KILPI (itsekseen).
Ah, mikä miete, miete kaunis vaan!
(Ääneensä).
Sun poikas mistä me nyt kohtaisimme?
LAMPINEN.
Talosta metsäherran tapaisimme.
KILPI (huutaa).
Hoi, Liisa! Liisa, tänne joutuisaan!
Yhdeksäs kohtaus.
Entiset. Liisa.
LIISA.
No, herra kapteen'.
KILPI (innokkaasti).
Liisa, laitas vain
Nyt puolipäivällinen valmihiksi:
Parasta pane mit' on talossain —
Kaks' ystävää me saamme vierahaksi —
Ja kellarista vanha viini tuo.
Mutt' joutuun, joutuun vaan!
LAMPINEN.
No eihän nuo
Maailman lapset ole laisinkaan
Niin pahat sinusta, kuin päätin ma!
KILPI.
Se ansio on armaan veikon vaan!
No tule! tätä tiet' on suorempaa.
Aukaise, Liisa, pieni portti nyt!