AINA.
Vai sydämestäs! tuo soi suloisesti!
(itsekseen).
Kyll' on hän hyvin kaunis kasvoiltansa!
Ja sitte kuinka nuori hän on kanssa!
Ei otsa uurtunut kuin vaarillain;
Ja silmät sitte — niinkuin linnullain!
LAURI (itsekseen).
Viattomuuden kuva kummoinen!
Siveä on hän sekä suloinen!
AINA.
Mik' onpi nimes?
LAURI.
Lauri!
AINA.
Lauri vai!
Se kaunis on!…
LAURI.
Ja sun?
AINA.
On Aina; kai
Se ei niin kaunis ole, niinkuin kuulet.
LAURI.
On oikein ihanainen!
AINA.
Niinkös luulet?
No sepä vallan lysti oli vasta!
LAURI.
Suo anteeks', että estän haastamasta.
Mutt' kuinka kutsua nyt tohdit sa
Minua luokses' tänne tulemaan,
Kun vaaris vihaa koko maailmaa
Ja ihmislapsia? — niin lausutaan.