AINA.
Vast' olen vaarillen sen virkkanut,
Vaan sit' ei vaari korviins ottanut.
Mieltänsä liikutti se … liioinkin…
Hän huokas … tuosta mä sen huomasin.
LIISA (itsekseen).
Niin, niin! sen kyllä luulen.
AINA.
Liisa kulta,
Nyt kuules mitä tahdon kuulla sulta:
Ovatko ihmiset niin ilkeät,
Kun vaari kuvaa?
LIISA.
Varmaan lienevät…
Sen vanha vaari tuntee paremmin.
AINA.
Tiedätkös, jotain tietää tahtoisin…
LIISA.
No!
AINA.
Onhan vaari oiva ihminen!
LIISA.
Niin on.
AINA.
Ja sinä, Liisa armainen!
LIISA.
No … niin…