AINA.
Te oikein hyvät olette
Mua kohtaan.
LIISA.
Aina ansaitseepi sen;
Sill' olet sinä hyvä neitonen.
AINA.
Mutt' onko maassa muutkin ihmiset
Niin hyvät, armaat kuin te kumpaiset?
LIISA (hämmästyksissään).
Tiedusta vaarilta, — en tiedä ma.
AINA.
Vaarilta! Hält' en vastausta saa.
Ja mulle kun hän muista puhuu milloin
On sanans aina sekanaiset silloin…
Tiedätkös mitä?
LIISA.
Mitä?
AINA.
Minä luulen,
Ett' ihmissuku pahansuopuisaa
On ollut häntä kohti, koska kuulen
Kuin vaari usein muita valittaa…
Mun täytyy itse mennä maailmaan
Ja tulla ihmisiä tuntemaan…
LIISA.
Nyt tekisit kuin nykyänsä juuri,
Kun onnettomuus sua kohtas suuri…
Vaan varo, ettei vaari tietää saa.
(Näyttää sormeaan).
AINA.
Oi, oi, se oli oikein kauheaa!…
En milläinkään siit' ole … arvaa miksi?