Niilo. Niin, minä mielin hattuja, se on, mieleni tekee hattuja.
Wiljakainen. Hattuja? Sekö se olikin vaan? — Herra Jumala, löytyypä noita mielitehtoisia monta sorttia. Mainittu sortti on kuitenkin kaikista viattomia; se on aivan varmaa. — No tuhansia kiitoksia, jääkää terveeksi! (Itsekseen.) Hän on siis mielitehtoinen, se tahtoo sanoa: mielipuolinen.
(Menee.)
Niilo (yksinään). Aika tuhmasti teinkin nyt. Jos ei vekseli tule, niin olen mennyt mies.
WIIDES KOHTAUS.
Niilo. Heikki.
Heikki (katsoo ympärillensä). Minun toverini ei näytäkään olevan täällä, mahtanee siis olla kammarissansa.
(Tahtoo mennä kestikievarihuoneesen.)
Niilo. Heikki hoi! minnekkä matka?
Heikki. Herra Jumala! Sinäkö olitkin? Todellakaan en tuntenut sinua. Mitäpäs nyt? Johan taas olet ostanut itsellesi uuden hatun.