Niilo. Jos tahdot, niin vie vaan.
(Menee ravintolaan.)
Heikki (yksinään). Ensin ei minnn neuvoni kelvannut, ja sitten jälkeenpäin noudatetaan sitä kiitollisuudella; mutta eipä ihme, sillä niinhän aina on laita confratrea musarum alumni'en välillä. Waan mitäpä tuosta; olenhan Niilon ystävä ja sentähden koetan vaikka hampaineen hänet pulasta päästää. Sen vuoksihan olen myöskin ottanut viedäkseni tämä kirje Petrovitsalle, vaikkei Suomalaisen ylioppilaan sopisi partasuilta mennä rahaa anomaan. Waan ettei tuo muukalainen eikä muutkaan huomaisi, että olen ornatissimus, doctissimus, philosofiae studiosissimus juvenis Suomenmaan yliopistossa, niin pukeun rengin vaatteisin. Sen minä teenkin.
(Menee.)
YHDESKOLMATTA KOHTAUS.
Porvareita, eriskummaisissa puvuissa tulee vaimoineen ja lapsineen ja etunenässä soittajia, joilla on harmoonit, säkkipillit ja kitaarit kädessä. He asettuvat kestikievarihuoneen oven eteen. Yksi porvareista laulaa sanat ja toiset Kaikki vaan trallalan.
(Lauletaan kuin: Den bästa medicin, som finnes till.)
1.
No, veikot, onneks olkoon meille nyt, trallalaa,
On miljoiniekka tänne eksynyt, trallalaa,
Kieltämme tulee meidän liukastaa, trallalaa,
Ja häntä pilviin saakka korottaa, trallalaa.
2.