Wasili. Piäppäshän suus kiinni i suo minuunkin pakissah muuan pakinaa! — Kas, sanooppahan isantamieheellees terveheisii i että miä laitaan häneel, näes, neljäsataah markkoa, sillääpähän, kas, minuust näytteä, että heän vähiksyttäin tuon verraan tarviihtenoo.
Heikki. Saan kiittää yleväisyyttänne nöyrimmällä alamaisuudellani. (Itsekseen.) Jos tuo perkeleen partasuu olisi antanut vielä pari sataa lisään! (Tikalle.) Tulkaa nyt kanssani! Me maksamme teille velkamme.
Tikka. Korkeimmalla ihastuksella!
(Tikka ja Heikki menevät ravintolaan.)
Wiljakainen. Minunkin täytyy lähteä Niilo herran luo asiastani puhumaan.
(Juoksee ravintolaan.)
Sopanen. Mikä mielen jalous!
Miettinen. Kuinka ylevästi hän itseänsä käyttää!
Sopanen. Eläköön herra komersiraati Wasili Petrovitsa!
Kaikki. Hurra!