Puromme meist' on rakkahat,
Koskeimme pauhina,
Ja synkkäin metsäin huoannat,
Täht' yömme, kesät kirkkahat,
Kaikk' on, mi riemas rintaa
Näkynä, lauluna.
Täss' auroin, miettein, miekoilla
Isämme taisteli,
Ajalla synkäll' armaalla
Ja tässä onnen vaiheella
Tään kansan sydän sykkäili
Ja vaivans kärseili.
Ken tämän kansan taistoja
Kivaili kertoen,
Kuu sota ulvoi laaksoissa,
Ja nälk' olj kylmän seurana,
Sen veren kaiken juoksehen
Ja maltin mittas ken.
Täss' ompi veri vuotanut.
On tässä eestämme,
Ja täss' on riemuus nauttinut,
Ja tässä huolten huokaillut
Tää kansa, kantain kuormaamme
Jo ennen aikaamme.
Täss' olla meidän mieluist' on.
On kaikki suotuna;
Vaikk' onni kuinka vaihtukoon,
Maan saimme me, se meidän on,
Maass' onko, ois mi kalliimpaa
Ja tätä rakkaampaa?
Ja tässä, tässä on se maa,
Edessä silmämme;
Ja näyttäin järvein rantoja
Sanella voimme riemulla:
Kas tuota maata, tuoss' on se,
Se maa mi äitimme!
Jos loistoon meitä saatettais,
Tuon sinen kultakaan,
Jos tähtein riemun sielu sais,
Miss' itkien ei huoattais,
Niin tähän maahan köyhään vaan
Haluisimm' uudestaan.
Tuhantten järvein maa, oi maa
Totuuden, laulujen,
Elomme virran valkama,
Sä toivojen, sä muistoin maa,
El' itke vaivaa köyhyyden,
Oo vapaa, riemuinen!
Kun kerran kukkanuppusi
On käyvä kukkihin;
Kas, lemmestämme nousevi
Sun loistos, riemus, toivosi,
Ja vielä kerran korkeemmin
Soi maamme laulukin.
Pilven veikko.