Vaan lempi saattaa runoiluun,
Se siihen myöskin saattoi mun;
Mä uneksin ja lemmitsin
Ja lauluja mä kyhäilin,
Ne huonot oli muiden nähden,
Siis rukkaset sain niiden tähden.
Mä itkin, surin päivät yöt,
Jäi tekemättä kaikki työt;
Voi, hirmua! voi, suruain!
Kun rukkaset sain kullaltain,
Mun elämäin on loppununna —
Jo olen toisen kihlanunna.
Ensimäinen rakkaus.
Muistan koska ensi kerran
Lempi mua kohtasi,
Ollen niinkun taivaan Herran
Lähettämä Enkeli;
Silloin rinnassani soi!
Aina, Aina, kultain voi!
Kun hän lauloi, silmäin kastui
Kohta sydän sykkäili,
Sulosuin kun luoksein astui,
Mulle taivas aukeni,
Ja mun rinnassani soi:
Aina, Aina, kultain voi!
Vieressäin kun lemmin soitti,
Soitti taivaan iloa,
Toivon tähti mulle koitti,
Niinkuu rusko nouseva;
Ja mun rinnassani soi:
Aina, Aina, kultain voi!
Vieri vuosi; luotain lähti,
Niinkun päivä maillehen,
Multa sammui toivon tähti,
Sydän itki kaihoten;
Surkeasti sydän soi:
Aina, Aina, kultain voi!
Kun nyt surun aaltoon vaivuin,
Toinen lempi loistihen;
Toivotonna siihen taivuin,
Luulin saavain autuuden;
Mutta rinnassani soi:
Aina, Aina, kultain voi!
Nytpä vaivain myrsky pauhaa,
Hauta mulle aukeaa,
Sydänparka ei saa rauhaa —
Se vaan kerran rakastaa —
Sillä rinnassani voi:
Aina, Aina, kultain voi!
Imatralla.