Käen kukunta.
Käki kukkuilee,
Riemahuttelee
Oman kultans mieltä;
Vanhus, neitonen
Istuu kuunnellen
Käen riemukieltä.
"Kuku kauemmin,
Lintu ihanin,
Ikäin aikaa soita."
Näinpä vanhus vaan
Lausuu lukeissaan
Käen kukunnoita.
Neito lempens kans
Ollen toivoissans
Kuiskaa vanhan luona:
"Kuku kerta vaan
Niin mä kultain saan
Omaks tänä vuonna."
Kun se monesti
Kukkuu sulosti,
Vanhus riemuu sille;
Mutta neitonen
Lausuu huoaten:
"Terve Kyöpelille."
Kerran kukahtaa,
Silloin neito saa
Riemun rintahansa;
Mutta harmaapää
Povens nöyristää,
Oottaa hautoansa.
Lemmetär ja nuorukainen.
Yksin istui pientarella
Nuorukainen kaunoisa,
Ruso hohti poskusella,
Murhe vaan ol' otsalla.
Kyynel hällä silmään ensi,
Sydän sykki murheissaan. —
Lemmetärpä silloin lensi
Poikaa lohduttelemaan.
"Mitä itket, mikä vaivaa
Sua, poika kaunoinen?"
"Vihollinen maatain raivaa,"
Vastasi hän huoaten.