"Heitä poijes suru turha!
Pelastaahan toiset maan;
Sodass' oottaa sua murha,
Sylissäni autuus vaan."
"Olen huokaillut: voi, milloin
Sinut saisin valtahain!
Sua itkin aamuin illoin;
Joudu, joudu helmahain!"
"Siin' on sulla maa ja taivas
Siin' ei sota raivoa,
Siinä loppuu murhees, vaivas;
Joudu, joudu, armas sa!"
"Kalliimpata ei lie vainen
Kun mun suosioni on."
"Maani", lausui nuorukainen
Lähtein poijes taistohon.
Suomen Ruotsalaisille.
On päivä lämmin Suomessamme
Ja loistavat on kukkulamme,
Maa se on meidän yhteinen.
Miks kielemme vaan kaikuvainen,
Mi ompi vielä nuorukainen;
Ei soida saisi raikuten?
Kun jolloinkulloin raikahtavi:
Oh, fennomanni, skandinavi!
Se ompi vihantuulta vaan;
Me niinkun tekin vuodatamme
Veremme eestä isänmaamme,
Miks taistelette ainiaan?
Jos vihaantuuli raivoaapi,
Niin pian tänne puhaltaapi
Tuo itätuuli kalsea;
Se myrskyn nostaa, pauhaileepi,
Kukastoamme raivaileepi,
Sen lehdet maahan varistaa.
Oi, veljet! liittoon yhtykäämme
Ja yksin voimin ryhtykäämme
Kukastoamme hoitamaan;
Niin voimme kaikki myrskyt poistaa,
Ja vielä kauniimmasti loistaa
Kukasto kallis rakkaan maan.
Joki.