FOKAS. Synkeästi!
LÄÄKÄRI. Miksi, herrani, koska on teillä raitis ja voimallinen ruumis?
Minä en ymmärrä.
FOKAS. (Eriks.) Tahtoisko hän pettää minut?
LÄÄKÄRI. (Eriks.) Mielin hieman ivata hänen kanssansa. (Ääneensä) Minä luulen, että käyvät nämät sumut ulos jostain sisällisestä salatusta lähteestä ja sentähden pyydän teitä, herrani, terottamaan huomionne kohden sydämmenne historjaa.
FOKAS. Sydämmeni historjaa? Toivonpa etten olekkan mikään murhamies.
LÄÄKÄRI. Jumala varjelkoon meitä! Mutta moneen tuhon loukkoon voi mies täällä joutua aatoksiensa retkillä. Onhan moni mahtava aivo täällä samentunut tuumiissa elämän pulmaa.
FOKAS. Elämäni filosofian perusta, järkähtämätön perusta on raamattu ja Augsburgin tunnustus. (Eriks. ja katsahtaen salasesti Hermaniin) Ukko, ota ad notam tämä.
HERMAN. (Eriks.) Olethan sinä toki oiva miesi, luulen minä: Herraa pelkäävä, toimekas ja tarkka kaikessa huoneellisessa. Hyvä!
FOKAS. Herra, tahdotteko tunnustaa valtasuontani?
LÄÄKÄRI. Minä tunnen sen tasasen juoksun.