FOKAS. Menköön hän sen viedä! Mitä tahtoo hän?
TAAVETTI. Minä en tiedä.
FOKAS. Hän tahtoo lainata rahaa, mutta minä en tahdokkan itselleni enemmin vihamiehiä, tai toisin sanottu häntä varten: en tahdo häntä vihamiehekseni enkä ystäväkseni; hän on moinen kappale valkeaa plaastaria. Mene ja sano hänelle tämä.
TAAVETTI. Te tahdotte niin?
FOKAS. Tulkoon hän kahden täyttävän takausmiehen kanssa ja maksakoon seittemät kasvot, niin saa hän rahaa, ei penniäkän muuton, ei penniä. Mene ja sano hänelle tämä. (Taavetti menee oikealle.—Fokas hetken päästä ja huutaen) Taavetti! (Taavetti tulee takasin)
TAAVETTI. Mitä tahdotte, herra?
FOKAS. (Eriks.) Antaisinko hänelle ajettavaksi tämän asian?
TAAVETTI. Herra, miksi kutsuitte minua takasin?
FOKAS. Poika, tunnetko sinä tuota kuuluisaa Lappalais-Mattia, noitaa ja tietäjää, joka, niinkuin olen kuullut, asuu tässä lähellä?
TAAVETTI. Minä enkö tuntis häntä? Huihai! olemmehan pistelleet poskeemme naukkejakin leuka vasten leukaa kuin parhaat ystävät.