SELMA. Herra Kiliania.
TAAVETTI. En ole.
SELMA. (Eriks.) Voi mitä pitää minun tekemän.
TAAVETTI. (Eriks.) Teinko valehtellessani oikein vai väärin? Tiedänpä missä löytyy nyt nuori mies. (Ääneensä) Olettepa kovin murheissanne, fröökinäni, juuri niinkuin minäkin tällä hetkellä.
SELMA. Mikä vaivaa sitten sinua?
TAAVETTI. Minua, kurjaa trenkiä! Tee tiedätte kennen trenki minä olen?
SELMA. Onko herras lyönyt sinua?
TAAVETTI. En olekkan juuri mies, joka antaa itseänsä peitota. Ja kuitenkin sain häneltä korvilleni tänäaamuna.
SELMA. Miksi?
TAAVETTI. Miksi kysyi hän minulta kuin pakana? Nähkääs, äkisti katsoi hän puoleeni kuin tarhapöllö ja kysyi, »uskotko löytyvän helvettiä, Taave-poika?»