KONRAD. Melkein niin.
SELMA. Hetki on valmistanut aatteeni, ja minä riennän sen tekoon. Ilosen ilveenhän näytämme tässä huomenna, ja sinä kuvailet siinä erästä suurta tietäjää, Lappalais-Mattia. Sinä lupaat?
KONRAD. Jos taidan täyttää kohdan.
SELMA. Sinä, joka poikana jo meitä naurottelit aina hengettömyyteen tuolla jääryttelevällä taidollas? Oikeinpa niekan tavalla teet sinä tässä tehtäväsi, Konrad, ja samoin Thekla, toivon minä; sillä hänen pitää saaman rollinsa myös.
THEKLA. Elä nyt ihmeitä aattele! Mitä minä?
SELMA. Sinun täytyy; toki etpä saakkan likempää tietoa vielä. Konrad, kuule näytelmäni kehäys sinä. (Siirtyy sivulle hänen kanssaan)
THEKLA. (Kilianille) Kaiketi myös tekin saatte leikissä osanne.
KILIAN. Kuinkapa hän asetellee.
THEKLA. Varmaan onnistuisitte.
KILIAN. Mahdotonta. Minulla ei ole niitä lahjoja.