SELMA. Olkam valmiit!—Hän onko jo läsnä?
TAAVETTI. Eipä vallan. Tuolla niittukujalla hän tallustaa.
HERMAN. Mutta kas sinä!
TAAVETTI. Minä, herra?
HERMAN. Juuri sinä junkkari!
TAAVETTI. Teidän nöyrä palvelijanne, jos niin tarvitaan.
HERMAN. Junkkari!
TAAVETTI. Nimeni on Taavetti.
HERMAN. Kyllä tunnen sinun. Vai koirittelet sinä omaa herraas vastaan!
Eikö ole Fokas sinun herras ja sinä lurjus hänen trenkinsä?
TAAVETTI. Hän on minun herrani ja minä hänen trenkinsä, hänen koiransa, nimittäin uskollinen, hyvä koiransa, ja se, joka herraani soimaa, kavahtakoon hammastani, sillä niinkuin täällä jääkäri, niin on hänen koiransa. Ja totta sanoen, niin koirittelenpa hieman nytkin ja yhdessä juonessa näiden armaitten fröökinäin kanssa. Mutta hartaudella sanottu…