FOKAS. Kaksi tietä. Kerro minulle tarkasti kunkin tien sekä edut että vastukset.
KONRAD. Mutta vaiti! Täältä otan minä itselleni ainoastaan alushirret, alkurankaleen, jonka sitten aaverikas sieluni täyttää, seistessäni hetken sokeana. Mutta vaiti nyt!
TAAVETTI. (Eriks.) Keitä hänelle siellä pilvissä oikein verraton soppa.
SELMA. (Eriks.) Että varron levotonna. Enkö olisi ennustanut oikein?
THEKLA. (Eriks.) Onneton! onpa heti mun astuttava esiin. (Konrad on kääntynyt pilvistä ja seisoo silmät ummessa)
FOKAS. (Eriks.) Nythän peijakas seisoo sokkona tuossa putoneena pilvistä alas, topaten rankalettansa lihalla ja karvoilla.—Hei, poika! (Konrad avaa silmänsä ja pöllistelee kovin) Mitä kuuluu?
KONRAD. Pois! mun korvani on tynsä mutta silmäni kuin auringon terä.
FOKAS. Mitä näet sitten?
KONRAD. Eteheni kuvattuna teidän tulevan kohtalonne.
FOKAS. Kerro.