KONRAD. Kaksi tietä kahden immen kautta teille tarjoo onni.
FOKAS. Hahaa! Ja nämät immet?
KONRAD. Yksi on teidän kihlattunne, ja se toinen seisoo häntä läsnä.
Myös hänellä on ystävänsä, mutta vierailla mailla nyt.
FOKAS. Mies elää siis?
HERMAN. (Eriks.) Ahaa, se eikö sinua miellyttäis?
KONRAD. Hän elää ja lähestyy jo kotoansa, muistain aina morsiantaan, mutta eihän morsian häntä muistelekkan juuri joka hetki.
FOKAS. Tyttö tulee siis kerran järkeensä.
THEKLA. (Eriks.) Hoo!
FOKAS. Mutta minkä tien otan samotakseni?
KONRAD. Määräkäät se itse, kuvattuani eteheenne kunkin muodon ja luonnon.