FOKAS. Minä kuultelen.
KONRAD. Tie, jonka miehelle tarjoo tuo ensinmainittu impi, ei vie häntä korkeisin arvoin, ei äärettömän rikkauden satamaan, vaan varallisuuden vainioille. Hän rauhassa, hiljaisessa onnessa on viettävä päivänsä täällä, viimein pelootta astuva Herran tuomiolle, ja hänen nimensä löyttään elämän kirjassa. Senhän kohtalon annoi teille ensimmäinen tie. Mutta tie se toinen, jonka avaa etehenne orpo neito, johtaa ylös prameuden korkuuteen, antaa teille pohjattomat rikkaudet, mahtavia ystäviä ja pian myös kohottaa teidät ylös aatelissäätyyn.
FOKAS. Hyvä! Mutta mielin teille ilmaista, että jo äitini kohdusta virtaa suonissani kallista nestettä, Tähtitanssein verta. Tiedä, ukko, Tähtitanssi on äitini sukunimi, ja tämä heimo, johtaa alkunsa aina jumalten tarinamailmasta; tiedä tämä.
KONRAD. Minä tiedän sen ja katselen teitä syvimmällä kunnioituksella.
FOKAS. Jumalten tarinamailmasta, niinkuin oikean aarelsmiehen tulee, eikä siis paljon että olenkin maamme aarelsruumiissa lailliseksi julistettu jäsen.—Mutta mitä lupaa minulle enemmin tämä tie?
KONRAD. Nämäthän oli teidän onnen-arpanne tällä tiellä; mutta saattaa se myöskin teille monta haittaa ja vastusta.
FOKAS. Ilmase minulle kaikki.
KONRAD. Katsokaat, teidän puolisonne alat siellä voimallisena kotkana väikkyy ja vallitsee teidän ylitsenne!
FOKAS. Mitä sanot?
THEKLA. (Eriks.) Voi sinuas! Minä kotkaksi, kurja kananen?