FOKAS. Hän vallita minua? Mahdotonta, elleivät kiukkuiset loihtuvoimat häneen vuodata perin toista henkeä. Mutta heittäkäm tämä. Mitä enemmin?
KONRAD. Makauskammarissa toraa ja motkotusta, ehtimiseen motkotusta ja usein kyökistäkin tuima pöllähdys.
FOKAS. Mutta ulkona mailmalla?
KONRAD. Aina kunnioitusta korkeaa.
FOKAS. Hyvä! Mutta kuinka päättyy viimein tämä tie ja miltä näyttää sillon siellä toisella rannalla?
KONRAD. Kuolinvuoteenne on kovin haikea ja kolkko, mutta kuolemanne kauvas kuuluisa ja peijaisenne komeat.
FOKAS. Mutta kuinka astun sisään siihen toiseen maahan?
KONRAD. Minä katselen ja tirkistelen, mutta en löydä teidän nimeänne elämän kirjassa. (Hetki äänettömyyttä)
FOKAS. Et löydä?
KONRAD. En, herrani. Ja tähän siis ehtyy kaikki tietoni teistä.