RACHEL. Olethan kiltti nyt. Mutta anna meille kiireesti tieto; sillä tässä asiassa olen kovin utelias.
CANZIO. Mutta lupaathan kuultella rauhallisna.
RACHEL. Vallan rauhallisna. (Istuu Mariamnen viereen ja kallistaa päänsä hänen helmaansa ja Mariamne lyö käsivartensa ympär hänen povensa) Tässä lepään, kuultellen siivosti sun kertomustas.
CANZIO. Mariamne, lupaathan sinäkin maltin tyynellä katsannolla kuultella mitä sanon?
MARIAMNE. Sen lupaan.
CANZIO. Ja suot mun vakaasti tyhjentää poveni aina pohjaan asti?
MARIAMNE. Sen teen.
CANZIO. Ehkä saattaisinki sydämmesi vallattomasti paisumaan?
MARIAMNE. Ole rauhassa.
CANZIO. Oi Mariamne! minä tiedän sinun järkeväksi naiseksi ja toivon huomaavasi, että teen nyt myöskin järkevästi minä.