CANZIO. Pois, portto! (Rachel hellittää)
RACHEL. Portto? Sanoitko niin?
CANZIO. Niin luulen.
RACHEL. Suokoon Jumala syntisi anteiksi kerran! Mitä sanoit?
CANZIO. En muista. (Uhaaten) Claudio! (Claudio seisoo liikkumatta)
VARRO. (Noustuansa ylös) Onko tämä mailma heittänyt kupperkeikkaa! Onko kaikki nurinniskoin, sekamelskassa! Haa! sinä kiukkuinen pedon penikka, mitäs teit? Olethan jo täyskarvanen peto. No no, enpä vaadikkaan sinua kunnioittamaan tätä flinttusta, (Taputtaa päätänsä) sitä en vaadi, mutta muista äitiäs tuossa ja kauhistu, jos peto kauhistua voi. (Panee hatun päähänsä)
RACHEL. Peitä, kätke, pimeys, mitä hän sanoi. Minä tahdon unohtaa sen sanan; unohtaa, unohtaa, unohtaa!
CANZIO. Claudio, sinä olet minua herjannut, herjannut morsiantani
Marciaa.
MARCIA. Minä olen muukalainen, ketä tarvitsee heidän peljätä, ellei puollusta minua hän, jonka huomaan annoin sydämmeni? Canzio, oletko mies? (Menee)
CANZIO. (Kohottaa miekkansa ilmaan) Sen tahdon näyttää! Kuolema ja kirous, sinä olet minua herjannut, Claudio!