CLAUDIO. Tarkoittaen onneas. Tahtoisinpa siirtää povestasi pois tuon kavalan, vaarallisen kärmeen.
CANZIO. Menköön henges, sinä konna!
RACHEL. Suuri Jumala! (Canzio uhkaa miekallansa Claudioo, joka seisoo yhä liikkumatta ja katselee tyyneesti Canzioo)
CANZIO. Sinä olet loukannut mun kauniin Marciani!
VARRO. Sinä olet loukannut mun ihanaisen Rachelini, minä manaan sinun ulos, manaan sinun veriseen taisteloon.
CANZIO. Pois tästä te ja Rachelinne samoin.
VARRO. Vintiö, minä manaan sinun ulos!
CANZIO. Minä manaan teidän pois! Tässä on minulla suoritettavana kiire asia tämän ystäväni kanssa.
VARRO. Oikein! Minä ymmärrän, ja toivon tapahtuvan niin. Vaadi ulos
häntä koreasti, poikaiseni, ja Claudio käy puolestamme taisteloon,
Italian kunnokkain miekkailija kamppailee mun Rachelini tähden.
Ihanata!
RACHEL. Siihen on Claudio liian järkevä ja vakaa.