CANZIO. Ken huutaa?
MARIAMNE. Rachel, varro! (Rachel tulee juosten oikealta)
RACHEL. Minä kirmasen, juoksen ja kirmasen! (Pysäyy vasemmalle, nähtyänsä Claudion ruumiin, jota hän rupee katselemaan tarkasti) Mies makaa.
MARIAMNE. (Ulkona) Rachel, missä olet?
CANZIO. Rachel!
RACHEL. Canzio! Ahaa! Nyt löydän sinun viimein. Mutta mies makaa.
CANZIO. Kuinka on laitas, sisär?
RACHEL. Joteskin hyvin. Mutta katselkaamme miestä, joka makaa purpuraisella vaipalla.
ANGELO. Älkäät viipykäät tässä, fröökinäni.
CANZIO. (Eriks.) Nyt on siis kohtaloni myrkyllinen kattila täys. No kuohukoon se ylitse ja sammukoon kaikki, kaikki.—Hän on kadottanut järkensä.