GIOVANNI. (Eriks.) Koko hänen kukkaronsa! Mitä merkitsee tämä?
(Ääneensä) Herra?
CANZIO. Tottele! (Giovanni ottaa vastaan)
GIOVANNI. Kenties kultaa täynnä?
CANZIO. Paljasta kultaa.
GIOVANNI. Mitä teen näin paljolla rahalla?
CANZIO. Viskase virtaan. Mutta säästä toki kaksi tai kolme kultakappaletta, pojalle Gregoriolle, joka istuu vankina. Hän tosin teki parastansa, täyttääkseen kanssani onnettomuuteni maljaa; mutta katselinpa kuinka hän äänetönnä, lakki kourassa ja tukka kiemuroissa seurasi Giottin kiivaita askeleita, ja tämä leikkasi sydäntä.
GIOVANNI. Mitä on tapahtunut ja mitä on poika tehnyt?
CANZIO. Sen kuulet pian. Mutta mene, ja koska ehdit, niin tee niinkuin käskin.
GIOVANNI. Kernaasti, herra.—Rohkenen vielä kysyä: reisaatteko pois?
CANZIO. Kohta, Giovanni. Lupani on lopussa ja vapauteni tiessään. Vähän ikävä asia.