TYKO. Kiitämme maljan edestä ja tyhjennämme sen pohjaan Suomen kunniaksi.
MARKUS. Mille tuntuu teistä kylmä Suomenniemi?
PAULI. Meitä miellyttää tämä maa.
TYKO. Me sitä rakastamme.
MARKUS. Ihmeellistä kyllä. Mitä viehättävää ja merkillistä tarjoo teille sen luonto?
TYKO. Paljon.
PAULI. Meitä haluttaa tutkistella kansaa, etenki sitä yhteistä.
MARKUS. Tiedänpä teidän sen uuden hengen lapsiksi, joka parhaillaan on ympärileviämässä tässä Europassa ja joka viimein valtakunnat ja kaiken järjestyksen kumoo ja ihmiskunnan hävitykseen saattaa, jos ei sitä ajoissa estetä, kuristeta, että vaikenee hän ijankaikkiseksi villivaltaansa saarnaamasta. Välttämättömät ovat täällä etevyyden oikeudet ja säätyin pykälät. »Tee talonpojalle oikein, vaan älä hyvin», se on vakuutukseni alamaisiani kohdellessa. Jumal' avita! hälle oikeuden teen, en kynnen-mustan vertaa vääryyttä, mutta jos hän pyrstöjänsä tahtoo röyhistellä, niin…
YRJÖ (erikseen). Katsos hänen silmäripseitänsä ja kauhistu. Nyt laukee sieltä kova ampuma.—Fyr!
MARKUS (lyöden nyrkkinsä pöytään). Keppiä selkään!