MAUNO. Tuskass' olet, haa!
ELMA. Mun isäin, miksi tämä epäilys?
Mi teille onneks on, se mulle myös.
Mi uhraus on meiltä suuri hälle,
Ken antoi meille elon kipenän?
MAUNO. Sua Herra suojelkoon, mun hyvä lapsein!
ELMA. Ken tulee? (Tyko tulee periltä.)
MAUNO. Herra Charlemagne! Terve tuloa! Missä toverinne?
TYKO. Yksin tulen ja ajan toisen asiaa, ja olenpa kenties liian rohkea.
Niin, pyydänpä puhutella tytärtänne ja kahdenkesken.
MAUNO. Miksi juuri kahdenkesken?
TYKO. Teidän luvallanne, minä olen herra Niilon lähetysmies.
MAUNO. Siis on hän jotain teille ilmoittanut?
TYKO. Asiasta, joka koskee kahta sydäntä.